Perhokalastukseni alkoi silloin, kun koukkuina olivat luut ja harjukset painoivat
1,5 - 2 kiloa. No joo...
(päivitetty 10.12.1999 ...
Myöhemminkin bampuvapa kuului kalustoon kuin paita ja peppu. Sitten tulivat lasikuituiset vavat.
Ostin sellaisen ja virittelin holkkiin Abu -rissan. Öljyä ei useinkaan ollut käytössä ja kun
rissa alkoi nikotella ja kitistä, niin vesi vanhin voitehista oli paras lääke vaivaan.
Jossakin vaiheessa ostin perhovavan, mutta se oli liian nopea ja siima oli ehdottomasti väärää
kaliberia: se oli aina heiton jälkeen nurmikolla syrtyssä.
Kului vuosia ja tutustuin Oululaisiin perhostelijoihin Iijoella. He katselivat ihmeissään
senkertaista seivästäni ja hirmuista perhokelaa. Jossakin vaiheessa tuli juttua hienoista jenkkiläisistä
vavoista, joilla on ikuinen takuu.
Asia vaivasi mieltäni, kunnes hankin Oulusta 9-jalan hiilikuituvavan, hiilikuitukelan ja WF-perhosiiman.
Lisäksi ostin kahluuhousuja 2 kappaletta, toiset kiinteillä ja toiset irtokengillä. Tuli siihen
muutakin rekvisiittaa ostettua mukaan.
Vapa tuntui uskomattoman kevyeltä ja sillä oli mahtava heittää - niin ja onhan sillä ikuinen takuu!
Voin keskittyä harjuksien perhosteluun täysin siemauksin, sillä se ei ole enää välineistä kiinni.
Jos olet hankkimassa itsellesi perhokalastusvälineistön, niin kuuntele asiantuntijoita. Säästät
aikaa ja vaivaa, eikä sinun tarvitse mennä kantapään kautta sisälle harrastukseen
kuten allekirjoittanut.
I LUKU
Oikeasti se alkoi pikkupoikana. Muistan kun opettelin perhostelemaan bambuvavalla Iijoella, Taivalkosken padon alla. Perhona oli useimmiten
March Brown, jolla muistan narranneeni eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä useita harjuksia. Kalastus padon alla ei ollut sallittua, mutta en osannut suhtautua kieltoon vakavasti kunnes...
...päivitys päättyy)
Kelaan tulevassa huomioitani harjuksesta, esittelen harjusperhoja ja kuvia harjusvesiltä. Värillinen, alleviivattu teksti on linkkinä tekstille ja kuville jotka olen halunnut esittää omana sivunaan.
Johdattelen sinua eteenpäin perhokalastuskokemuksissani kuukauden kerrallaan. En käy koko elämääni lävitse, vaan sellaiset perhosteluun liittyvät asiat, joiden parissa sinäkin voit kokea ahaa-elämyksiä. Aloitan Huhtikuusta.
(päivitetty 11.5.2000 ...
Parhaimmillaan ilman lämpötila kohosi Taivalkoskellakin +12 asteeseen. Erityisen paksu lumikerros oheni vauhdilla auringonpaisteen, tuulen ja vesisateen yhteisvaikutuksesta. Joten kokosin perhosteluarsenaalini pyörien päälle ja lähdin ajelemaan kohti Kostonjokea. Joen vedenkorkeus oli tietämäni mukaan sopivalla korkeudella vielä ennen mahdollista kevättulvaa.
Toukokuusta minulle on jäänyt mieleen kansalaisopiston perhonsidontailta eräässä pienessä kylässä. Illan teemana olivat levysiipinen harjusperho ja Nalle Puh. Mutta mitä kaikkea valoisaan kevätiltaan sisältyikään, kun johdattelin pojat ja isäntämiehet taas kerran sidonnan saloihin...?
Kesäkuun alussa olen usein kalastanut sumukorentojäljitelmillä.
(Sumukorento eli Hankikorri kuuluu koskikorentoihin)
Huhtikuussa Iijoen vesistöalueella on vielä melko talvista. Yleensä olen aloittanut perhostelun vasta toukokuussa, mutta vuonna 2000 jo pääsiäisen aikoihin huhtikuun lopulla. Syynä tähän oli nopeasti lämmennyt sää ja jäistä vapautunut Iijoen suuri sivujoki, Kostonjoki.
...päivitys päättyy)
| Toimiva sumukorentojäljitelmä: CDC-Sumukorento |
|
Koukku: 10-12 Lanka: punaruskea Runko: metson pyrstösulan siikasia, värjättynä kahvinruskeaksi Kierre: ruskea UltraLace Häkilä: (laskuvarjohäkilä) luonnonmusta Metz-kukko Siipi: luonnonharmaan CDC-höyhenen latvat lappeelleen rungon päälle, 2 kpl Pää: ruskea |
