PERHOKALASTUSKOKEMUKSIANI | Suurharjus pintaperholla Iijoesta | Kuva/Photo: Päivi Väisänen I LUKU

      Perhokalastukseni alkoi silloin, kun koukkuina olivat luut ja harjukset painoivat 1,5 - 2 kiloa. No joo...

      (päivitetty 10.12.1999 ...
      Oikeasti se alkoi pikkupoikana. Muistan kun opettelin perhostelemaan bambuvavalla Iijoella, Taivalkosken padon alla. Perhona oli useimmiten March Brown, jolla muistan narranneeni eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä useita harjuksia. Kalastus padon alla ei ollut sallittua, mutta en osannut suhtautua kieltoon vakavasti kunnes...
      ...päivitys päättyy)

      Myöhemminkin bampuvapa kuului kalustoon kuin paita ja peppu. Sitten tulivat lasikuituiset vavat. Ostin sellaisen ja virittelin holkkiin Abu -rissan. Öljyä ei useinkaan ollut käytössä ja kun rissa alkoi nikotella ja kitistä, niin vesi vanhin voitehista oli paras lääke vaivaan.

      Jossakin vaiheessa ostin perhovavan, mutta se oli liian nopea ja siima oli ehdottomasti väärää kaliberia: se oli aina heiton jälkeen nurmikolla syrtyssä.

      Kului vuosia ja tutustuin Oululaisiin perhostelijoihin Iijoella. He katselivat ihmeissään senkertaista seivästäni ja hirmuista perhokelaa. Jossakin vaiheessa tuli juttua hienoista jenkkiläisistä vavoista, joilla on ikuinen takuu.

      Asia vaivasi mieltäni, kunnes hankin Oulusta 9-jalan hiilikuituvavan, hiilikuitukelan ja WF-perhosiiman. Lisäksi ostin kahluuhousuja 2 kappaletta, toiset kiinteillä ja toiset irtokengillä. Tuli siihen muutakin rekvisiittaa ostettua mukaan.

      Vapa tuntui uskomattoman kevyeltä ja sillä oli mahtava heittää - niin ja onhan sillä ikuinen takuu! Voin keskittyä harjuksien perhosteluun täysin siemauksin, sillä se ei ole enää välineistä kiinni.

      Jos olet hankkimassa itsellesi perhokalastusvälineistön, niin kuuntele asiantuntijoita. Säästät aikaa ja vaivaa, eikä sinun tarvitse mennä kantapään kautta sisälle harrastukseen kuten allekirjoittanut.

      Perhokalastuslasit | Kuva/Photo: Pekka Väisänen

      Kelaan tulevassa huomioitani harjuksesta, esittelen harjusperhoja ja kuvia harjusvesiltä. Värillinen, alleviivattu teksti on linkkinä tekstille ja kuville jotka olen halunnut esittää omana sivunaan.

      Johdattelen sinua eteenpäin perhokalastuskokemuksissani kuukauden kerrallaan. En käy koko elämääni lävitse, vaan sellaiset perhosteluun liittyvät asiat, joiden parissa sinäkin voit kokea ahaa-elämyksiä. Aloitan Huhtikuusta.

      (päivitetty 11.5.2000 ...
      Huhtikuussa Iijoen vesistöalueella on vielä melko talvista. Yleensä olen aloittanut perhostelun vasta toukokuussa, mutta vuonna 2000 jo pääsiäisen aikoihin
      huhtikuun lopulla. Syynä tähän oli nopeasti lämmennyt sää ja jäistä vapautunut Iijoen suuri sivujoki, Kostonjoki.

      Parhaimmillaan ilman lämpötila kohosi Taivalkoskellakin +12 asteeseen. Erityisen paksu lumikerros oheni vauhdilla auringonpaisteen, tuulen ja vesisateen yhteisvaikutuksesta. Joten kokosin perhosteluarsenaalini pyörien päälle ja lähdin ajelemaan kohti Kostonjokea. Joen vedenkorkeus oli tietämäni mukaan sopivalla korkeudella vielä ennen mahdollista kevättulvaa.
      ...päivitys päättyy)

      Toukokuusta minulle on jäänyt mieleen kansalaisopiston perhonsidontailta eräässä pienessä kylässä. Illan teemana olivat levysiipinen harjusperho ja Nalle Puh. Mutta mitä kaikkea valoisaan kevätiltaan sisältyikään, kun johdattelin pojat ja isäntämiehet taas kerran sidonnan saloihin...?

      Kesäkuun alussa olen usein kalastanut sumukorentojäljitelmillä. (Sumukorento eli Hankikorri kuuluu koskikorentoihin)

      Toimiva sumukorentojäljitelmä: CDC-Sumukorento

        Koukku: 10-12
        Lanka: punaruskea
        Runko: metson pyrstösulan siikasia, värjättynä kahvinruskeaksi
        Kierre: ruskea UltraLace
        Häkilä: (laskuvarjohäkilä) luonnonmusta Metz-kukko
        Siipi: luonnonharmaan CDC-höyhenen latvat lappeelleen rungon päälle, 2 kpl
        Pää: ruskea

      Kalastus: Rasvattuna, vapaasti virran mukana. Jos on kyseessä uppoperho, niin peruketta ei tarvitse rasvata.

      Nykyisin aloitan kauden (1.6.) yleensä larvastelemalla. Eräs suosikeistani on vaalea Hydrolarva. Sillä on ollut vientiä harjuksien toimesta.

      Kesäkuun kymmenennen päivän tienoilla olen iltaisin viritellyt perukkeen päähän pupajäljitelmän. Kehitin Pekan Pupan joskus 80-luvun taitteessa ja se on ollut ehdottomasti paras alkukauden perhoni. Monet ovat ne harjukset, jotka Pekan Pupa on pettänyt.

      Alkukauden perhoni: Pekan Pupa

        Koukku: 10, alasilmukkainen
        Lanka: oranssi
        Runko: sekoitus, tumman oliivinvihreää villaa 2/3 ja keltaista hyljettä 1/3
        Kierre: vihertävä siima 0,18 mm
        Eturuumis ja jalat: 1/3 turkiseläimen pehmeää, ruskeankirjavaa karvaa, joka asetetellaan ensiksi sidontalenkin sisään ja kierretään "pulloharjana" rungolle
        Tuntosarvet: rämemajavan tuulikarvoja molemmille puolille runkoa, 2 kpl
        Pää: oranssi

        "Pulloharja" leikataan lopuksi päältä ja vähän sivuiltakin

      Kalastus: vapaasti virran mukana ja välillä pientä nykivää liikettä perhoon vavan kärjellä. Siima: kelluva ja perukkeen voi rasvata, mutta kärkiosaa ei.

      (päivitetty 27.9.2000 ...
      Kesäkuu on ollut Iijoella vuodesta toiseen eri vesiperhosten pupajäljitelmien parasta aikaa. Myös harjuksien syönnökset ovat kertoneet, miten asianlaita on; kyllä käy pupat kaupaksi!
      Pintakalvoon ja pinnan alle tarjotut pupajäljitelmät ovat toimineet erinomaisesti.
      ...päivitys päättyy) Harjuksen haaviminen. Kuva/Photo: Pekka Väisänen

      (päivitetty 21.12.1999 ...
      Pupista puheenollen löysin Iijoen yläjuoksun harjuksien mahoista kesäkuussa -99 - viikolla 24 -
      turkoosin värisiä vesiperhosen pupia. Havaintoni ajoittuivat ajalle 17-19 kesäkuuta, tämän jälkeen kyseisten pupien osuus harjuksien ravinnossa romahti. Samalla viikolla erilaiset uppo- ja pintakalvopupajäljitelmät kelpasivat harjuksille erinomaisesti.
      ...päivitys päättyy)

      Suurimpiin koskikorentoihimme lukeutuva Diura kuoriutuu Iijoella kesäkuussa ja sen toukka- ja aikuisjäljitelmät ovat ajoittain nuhraantuneet harjusten suissa.

      Kesäkuun lopussa -99 sain puhelun tuottaja Ismo Tuormaalta, hän pyysi minua mukaan Iijokifilmiin. Kuvamateriaali on Ismon mukaan tarkoitettu matkailukäyttöön ja osa materiaalista käytetään Ylelle tarjottavaan Iijokidokumenttiin.

      Heinäkuu on ollut ongelmallisin perhostelukuukausi kautta aikojen. Tämä on johtunut varmasti siitä, että jokiveden lämpö on yleensä korkeimmillaan ja harjukset sen vuoksi passiivisia.

      Olen kokeillut erilaisia perhoja, melko laihoin tuloksin, joskus sain jokusen harrin Pekan Pupalla. Harjukset olivat yleensä lainsuojaisia, isommat olivat jossakin...

      Välillä tähän sääntöön on tullut poikkeuksia, heinäkuun ollessa viileä ja sateentuhnuinen. Tällöin olen saanut harjuksia kovakuoriaista jäljittelevällä perholla.

      Kovakuoriaisjäljitelmä: Koppiainen

        Koukku: 14-16
        Lanka: punaruskea
        Runko: tummanruskea tai oranssi villa, sikarimainen
        Kierre: kupariwire
        Häkilä: punaruskea kana
        Selkäkilpi: korpin siipisulkaa lakattuna, noin 4 mm:n kaistale
        Pää: punaruskea

      Lakattu selkäkilpi sidotaan aluksi koukun mutkaan odottamaan lappeelleen, siten että lakattu puoli on alapuolella (kun selkäkilpi käännetään, niin se on oikein päin).

      Lopuksi selkäkilpi lakataan 2-3 kertaa.

      Kalastus: vapaasti vapaasti virran mukana. Harjus on ottanut useimmiten perhon sen noustessa pintaan heiton lopussa. Siima: kelluva ja peruketta ei tarvitse rasvata.

      Vuoden -98 heinäkuussa syntyi eräs perhomalli ja kerron siitä seuraavassa.

      Olin matkalla Iijoen koskikalastusalueelle mastallani, kun yhtäkkiä muutaman sadan metrin päässä joesta auton tuulilasiin iskeytyi suuri hevosmuurahainen siivet selässään.

      Sen kummemmin asiaa miettimättä tulin jokirantaan ja laittelin pelit ja pensselit iskuun.

      Nousin jokea ylös ja kalastelin Kupari-nimisellä, CDC-runkoisella perholla ja sain harrinmallia. Tapanani on ollut syynätä syönnökset, niin nytkin. Yllätyin, sillä erään harjuksen maha oli tupaten täynnä näitä suuria lentomuurahaisia.

      Katselin tarkkaan lentomuurahaisen mallia ja värejä. Päätin kotiin tultuani kehitellä mallia ja sitoa kokeeksi, jos vaikka...

      Hevosmuurahaisjäljitelmä: Lento Antti

        Koukku: Ashima Caddis F50, nro 10
        Lanka: musta
        Perä: keltainen villa, takapallon taakse
        Takapallo: musta Flashabou dubbing, seassa hieman samaa oranssisena
        Keskirunko: hoikka, tiilenpunainen villa tms.
        Siivet: harmaa tai vaalenruskea, jätepussista muotoon leikatut suikaleet haralleen, 2 kpl
        Selkä: eturungon selkään sidotaan mustaa foamia, noin 3-4 mm:n suikale, joka käännetään lopuksi eteen
        Häkilä: ruskeaksi värjätty grizzle-kukko, laskuvarjohäkilänä
        Etupallo: sama kuin takapallo, mutta hoikempana
        Pää: muotoillaan sidontalangasta

      Laskuvarjohäkilä kierretään mustan foamisuikaleen ympärille ja kiinnitetään. Suikale käännetään lopuksi lähelle koukun silmää ja sidotaan kiinni, sitten käännetään kaksinkerroin. Sidotaan suikale hyvin kiinni ja katkaistaan liika pois koukuntaipeen puolelta. Lento Antille saadaan näin hieman muhkeampi pää, eikä päätä tarvitse turhaan kuormittaa sidontalangalla.

      Kalastus: pintaperhokalastus vapaasti virran mukana. Vain perhon häkilä ja eturungon selkä rasvataan esim. geelillä. Peruke rasvataan kärkeä lukuunottamatta.

      Sain heinäkuussa -98 Lento Antilla harjuksia siinä määrin, että tyytyväisyyteen oli aihetta.

      [Perhokalastuskokemuksiani, II Luku]

      Etusivu

      Harjuksen väsytys Kuva/Photo: Janne Väisänen