![]()
![]()
II LUKU
![]()
Elokuun alku on lämpiminä kesinä ollut harjuksien perhostelun suhteen melko anemista aikaa. Harjusyksilöt, joita olen saanut, ovat pääsääntöisesti olleet sinttejä.
Vastaavasti taas viileä kesäsää on vaikuttanut elokuussa harjussaaliisiin positiivisella tavalla.
Elokuun iltahämärissä alkavat suuret, oranssinruskeat putkisirvikkäät (Nalle Puh´in esikuvat), halkoa ilmaa siivillään ja elokuisen illan yhä pimetessä myös ujot koskisirvikkäät uskaltautuvat joen ylle.
Elokuu on myös aikaa, jolloin harjukset alkavat kiinnostua enemmän pinnan tapahtumista etenkin hämärän aikaan. Vesiperhosten massakuoriutumisia esiintyy ja aamuisin voi koskien rannoilla kellua suuret määrät vaaleanruskeita pupanahkoja.
Kansallisperhomme, Nalle Puh, on elokuun perho - ainakin minulla - ja sen reseptin kaikki varmasti tuntevat. Nallen taipumuksena on ollut houkutella ne kiloharrit joen syövereistä...
Unohtaa ei sovi myöskään Honey Puhin tyyppistä, vihertävärunkoista, karhunkarvasiipistä perhoa. Elokuun loppupuolelta (harjusanimaatio) alkaen olen saanut kyseisellä perholla mainiosti harjuksia. Perho on toiminut uppo- ja pintaperhona.
Kolmas mielenkiintoinen perhotuttavuus on Matti Huitilan koskisirvin pupaa imitoiva Hiilivirta. Ei liene mikään yllätys, että Hiilivirta on toiminut parhaiten elokuun öinä. Valoisan aikana en ole saanut pupajäljitelmää toimimaan.
Elokuun loppupuoliskolla myös larvastelu on tuottanut tulosta. Nyt ne mitalliset ja hieman isommatkin ovat iskeneet hanakammin Hydrolarvaan ja vesiperhosen toukkajäljitelmään.
![]()
Syyskuu on ollut koskikorentojäljitelmän aikaa. Myös larvastelu ennen ruskaa on ollut tuloksellista.
Syyskuun perho: Pieni Koskikorento
Koukku: 16, ohutlankainen, pitkähkö
Lanka: musta
Runko: oranssi, silkki tms., ohut
Häkilä: luonnonmusta Metz-kukko, runkohäkilänä
Siivet: harmaa, jätepussista leikattuja ohuita suikaleita, 4 kpl
Pää: sidontalanka
Koskikorentojäljitelmän siipisuikaleiden tulisi olla erillään toisistaan, eli vähän sikin sokin. Matalan kellunnan aikaansaamiseksi olen leikannut häkilän joidenkin sidoksieni alapuolelta.
Seurastessani aitoa koskikorentoa joella, se seisoi välillä korkealla jalkojensa varassa ja toisinaan se lepäsi siivet supussa aivan vesikalvossa.
Kalastus: pintaperhokalastus, vapaasti virran mukana. Peruke rasvataan lukuunottamatta kärkeä, jonka tulee olla ohut (0,15 mm).
Klinkhamer -perheen punapää, Pinkhamer, on myös kulunut käytössä. Sain Pinkhamerin mallin postissa Yli-Lonttisen Simpalta ja pääsin kokeilemaan sen tehoa. Ei Simppa turhaan kehunut!
(päivitetty 9.1.2000 ...
Syyskuun alussa -99 sain kokea eräällä perhostelureissulla, että miten luuleuka opettaa kokenuttakin perhokalastajaa. Lähdemme nyt orastavan ruskan aattohetkiin, Iijoen vesille, jonne ilta oli jo saapunut ja aurinko laski hiljalleen valaisten vastarannan koivut...
...päivitys päättyy)Ruskan vallatessa loistollaan jokimaiseman on perhostelu ollut antoisaa muuten, muttei kalantulon kannalta.
Harjus on innokas syömään pikkukaloja syyskuun loppupuolella. Olen Iijoen Jokijärven alapuolen harjuksien mahoista kaivanut esille useina syksyinä pieniä kaloja, ahvenia, salakoita ja särkiä. Toisinaan harjuksen maha on ollut tupaten täynnä mm. pikkuahvenia.
Edelliseen viitaten perhostelen syyskuussa streamereilla, väriltään ne ovat olleet sini-violetti-harmaa -sävyisiä. Harjukset, jotka olen saanut iskemään streamereihin, ovat olleet yleensä kookkaita.
Eräs toimivimmista streamereista on ollut Puheenjohtajan Special, joka esiteltiin Perhokalastus -lehden numerossa 4/1994.
![]()
![]()
Lokakuussa jokivarren puut seisovat lehdettöminä ja maisema on lohduton, varsinkin sateella.
Säästä huolimatta on lokakuu useina vuosina yllättänyt kalantulollaan. Muita perhostelijoita ei juuri näe, innokkaimpia lukuunottamatta.
Lokakuun alussa kelpaavat vielä lämpiminä ja aurinkoisina päivinä erilaiset pienet pintaperhot, kuten Pieni Koskikorento, PipiPomo (karvasääskijäljitelmä, resepti PK-lehdessä 1/1992), Pinkhamer jne.
Larvastelu on myös ollut tuottoisaa. Hydrolarvan kun olen virittänyt perukkeeseen ja tarjonnut pohjan tuntumaan, niin jo on alkanut tapahtua. Kerron esimerkin.
Olin lokakuussa -98 Iijoen koskikalastusalueella larvastelemassa. Joessa oli tulva ja pääsin vaivoin kahlaamaan sauvan avulla ottipaikoille. Aloitin larvastelun melko keskeltä loppuliu´un matalaa yläpäätä. Larvastelin aikani ja kokeilin eri linjoja, ei mitään. Pidin tilannetta tulvan syynä. Kaahloin takaisin jonkin verran ja larvastelin tulopuolen reunaa. Pam! Heti iski harjus, eikä ihan sintti. Väsyttelin harjuksen haaviin ja jatkoin hommaa. Larvastelu alkoi tuottaa tulosta. Harjukset olivat kaikki hyvin pienellä alueella, paikassa missä pohja nousee ja muuttuu kivikkoiseksi. Saaliissa oli useita 35-senttisiä pullukoita, suurin 36,5 senttinen.
Mitä myöhäisemmäksi lokakuu menee, sitä valikoivampia ovat harjukset olleet. Eipä noille nirsoilijoille ole tahtonut kelvata muut kuin, sini-violetti-harmaa -sävyiset, ministreamerit...
(päivitetty 10.11.1999 ...
Kausi alkaa osaltani olla putkessa - mutta vapa ei. Ennenkuin otan talveksi perhosiiman kelalta ja pistän pillit pussiin vien sinut, arvoisa vierailijani, pieneksi toviksi kauden -99 päättäjäistunnelmiin Iijoelle.
...päivitys päättyy)
![]()
(päivitetty 5.4.2000 ...
Talvi tulee viimeistään marraskuussa Iijoen yläjuoksun harjusvesille. Joskus sää on otollinen ja silloin herää halu lähteä harjuksia perhostelemaan. Eräänä lauhana lauantaina otin perhovavan mukaan ja lähdin poikani kanssa joelle kokeilemaan, että vieläkö harjukset ovat ottipäällä...
...päivitys päättyy)[Perhokalastuskokemuksiani, I Luku]