Alkuperäinen artikkeli: Metsästys ja Kalastus 4/1996:
Teksti: Pekka Väisänen
Piirrokset: Simo Yli-Lonttinen
Pajukorissa timjamintuoksuinen
Perhoharjus
Kevät! Koskien niskoissa ja suvannoissa talvensa viettäneet harjukset hullaantuvat kirkkaudesta ja sumukorennon toukista, joita nousee ilmoille lähes jokaisesta jokijään halkeamasta. Harjuksien kevätaktiivisuus huipentuu kututapahtumaan, jonka jälkeen ne kiinnostuvat taas hyönteismaailmasta ja niille tarjotuista perhoista aina myöhäissyksyyn saakka.
Harjus kutee lohensukuiseksi kalaksi poikkeuksellisesti keväällä touko-kesäkuussa, veden lämpötilan ylittäessä neljä astetta. Kutu tapahtuu iltapäivällä veden lämpötilan ollessa korkeimmillaan. Kutupaikkoja ovat 0,5-1,0 metrin syvyydessä olevat soraikot, joissa on kivien muodostamia suojapaikkoja. Mädin kehitys kestää kolme-neljä viikkoa.
Vastakuoriutuneet poikaset jäävät kutualueelle kuukausiksi, jolloin ne elävät rantavyöhykkeessä. Alkuvaiheessa poikaset syövät planktonia ja maahyönteisiä, myöhemmin pohjaravinto muodostaa tärkeimmän osan. Ravintoon kuuluu myös pintaravintoa, ajoittain pieniä kaloja ja joskus kalan (jopa taimenen) mätiä.
Harjus on yleensä paikallinen kalalaji, jonka on todettu vaeltavan ainoastaan lyhyitä matkoja kutu-, syönnös- ja talvehtimisalueiden välillä. Kesän ollessa ovella ja jokiveden lämmön alkaessa kohota harjuksia siirtyy suvannoista ja koskenniskojen rauhallisemmista osista voimakkaampaan virtaukseen. Harjuksia oleskelee joessa koskenniskoilla, isojen kivien ylä- ja alapuolella, akanvirtojen reunoilla, voimakkaamman virtauksen reuna-alueilla, karien niskoilla, saarien alla ja -sivustoilla, sekä koskien alla. Vastaavasti jokivesien jäähtyminen syksyllä tyhjentää harjukset koskista melko perusteellisesti.
Harjus kuuluu Thymallus-sukuun. Sukuun kuuluu neljä lajia, joiden levinneisyys on sirkumpolaarinen (=pohjoiset alueet käsittävä). Uudella maailmallakin on omat harjuksensa, niistä eräs - Michiganin harjus - on ihmisen toimien ansiosta kuollut sukupuuttoon!
Kalastuskirjallisuus mainitsee, että meilläkin tavattava eurooppalainen harjus - Thymallus thymallus - on saanut tieteellisen nimensä uskomuksesta, että se tuoksuu juuri vedestä nostettuna timjamilta, mausteelta, jota saadaan Thymus vulgariksesta, tarha-ajuruohosta.
Suomessa harjus on yleisin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Levinneisyys jakaantuu kolmeen pääalueeseen: Vuoksen vesistöön, Pohjanlahden rannikkoon ja siihen laskeviin jokiin, sekä Koillismaan ja Lapin alueisiin.
Vaikka harjus on yleisemmin jokivesistöjemme kalalaji, niin sitä on luontaisesti tai istutettuna myös järvissämme, sekä merialueellamme. Kookkaiden harjuksien merellisenä esiintymisalueena mainittakoon Pohjanlahden puolella sijaitseva Ouran saaristo Merikarvialla.
