LehtiartikkeleitaniHarjuksesta
      Hyppäävä harjus | Harjuspiirros/Drawing: Simo Yli-Lonttinen

      Pajukorissa timjamintuoksuinen
      Perhoharjus

      Herkuttelua kudun jälkeen

      Kerron tulevassa lähinnä Iijoen harjuksista ja perhokalastuksesta, mutta yhtymäkohtia löytyy muihinkin suurempiin jokiin.

      Kudun jälkeen Iijoen harjukset - syönnösten tarkastelun perusteella - mässäilevät mäkäräntoukilla. Hieman myöhemmin syönnökset kertovat mm. sumukorentoaikuisista, kovakuoriaisista, kotiloista ja vesiperhosen toukista, sekä -pupista. Jälkimmäisistä harjukset tuntuvat olevan kiinnostuneita erityisesti alku- ja loppukesällä. Varsinkin alkukesän lämpimille illoille ja yönseuduille on tyypillistä voimakas vesiperhosten kuoriutuminen ja harjusten näkyvät pintakäynnit pupajahdissa.

      Perhonkuva on skannattu kyseisestä lehdestä, joten laatu ei vastaa alkuperäistä lehtikuvaa.

      Jokikorento | Piirros/Drawing: Simo Yli-Lonttinen
      Jokikorento
      Koukku: #14
      Lanka: punaruskea
      Pyrstö: oliivinvihreä kukko, 3 siikasta
      Runko: haalean oliivinvihreä (häkilänruoto)
      Siivet: harmaa, häkilänkärjet tms.
      Häkilä: oliivinvihreä kukonhäkilä
      Pää: punaruskea

      Ruokalajit ovat vaihtelevia ja avatuista harjusten mahoista löytyy vaihtelevasti kaikenlaista pientä maan ja taivaan väliltä, jouhimadoista jopa tupakantumppeihin. Alueellisesti harjukset saattavat keskittyä kerrallaan yhteen ravintokohteeseen, kuten muuraritoukkiin. Niiden suojakoppien jäänteitä voivat mahat olla ajoittain tupaten täynnä.

      Jokikorennoilla on tapana purjehtia alavirtaan koleina ja sateisina kesäpäivinä. Niillä herkutteleville harjuksille on joskus ollut vaikea löytää kelpaavaa jäljitelmää.

      Vaikka harjuksien pääasiallinen ravinto koostuukin pohjahyönteisistä, kuuluvat sen valikoimiin myös erilaiset pinnassa tai sen tuntumassa soljuvat vesi- tai maahyönteiset.

      Edelleen syönnökset kertovat mm. vaaksiaisista, vesiperhoaikuisista, muurahaisista, erilaisista toukista ja päiväkorentojen nymfiasteista. Syksyisin myös pienet kalat, kuten ahvenet, kuuluvat ruokalistalle, unohtamatta pieniä koskikorentoja ja karvasääskiäkään.

      Alkukesän suurten, laikukassiipisten jatulivesiperhosten kuulumisesta harjuksien ravintoon ei ole varmuutta. Ainakin ne ilahduttavat muutamina alkukesän iltoina pikkulintumaisella lentotyylillään perhokalastajaa.

      Syksyllä harjukset aloittavat rasvavarastojensa täydentämisen talvea varten. Tällöin pinta-aktiivisuus lisääntyy, etenkin hieman ennen ruskaa ja heti sen jälkeen. Erilaisia, ajeessa olevia hyönteisiä veden pinnalta napsivia harjuksia on liikkeellä aurinkoisina syyspäivinä, hyvän matkaa lokakuun puolelle saakka.

      Artikkeli, sivu 3

      [Kansikuvat]

      Etusivu