45-sentin harjus on harvinainen perhokala
Iijoen vesistön arvostetuimmalle kalalajille on esitetty jopa metrin alamittaa, maaliskuun alusta - kutuaika mukaanlukien - toukokuun loppuun. Nykyinen kevätalamitta on kuitenkin paljon lievempi - 45-senttiä

Neliviitonen tai metri - annetaan harjusten kutea rauhassa!

Petteri Sola pukee ylleen kalastuskamppeet tuulisella harjusjoella. Hän liittää vavanosat toisiinsa, pujottelee siiman renkaiden sisään ja solmii perukkeeseen musta-punaisen liitsin. Kuulapäisen pyytöpelin, joka liikehtii virranväljässä samaan tapaan kuin esikuvansa, iilimato. Solan toiveena on saada koukutetuksi vähintään 45-senttinen harjus.

Petteri Sola on käynyt jokikalassa toukokuun puoliväliin mennessä jo viisi kertaa, mutta alkukauden saaliit ovat toistaiseksi olleet laihanlaisia. Ainoakaan 45-senttinen harrinköriläs ei ole taivutellut vapaa, vaikka miten olisi paiskonut perhoa virranhelmaan.
- Harjuksen kevätalamitta Iijoen vesistöalueella on liian korkea. Riittäisi hyvin tuollainen 35-senttiä, Petteri Sola viilailee määrättyä alamittaa kalastuksensa lomassa.

Risto Sola on samoilla linjoilla poikansa kanssa harjuksen alamitasta ja rohkenee tuoda esille oman näkemyksenä asiassa, joka puhuttaa jokikalastajia.
- Eihän näissä vesissä ole enää 45-senttisiä harreja. En ole kuullut sellaisista. Miten niitä täältä voisi saada, kun isoja harjuksia ei aina saa sieltäkään, missä niitä taatusti on, Risto Sola osoittaa Lappia kohden.
Hänen mielestään Iijoen vesistöalueelle pitäisi perustaa erityisiä, kokonaan rauhoitettuja ja tiukasti valvottuja vesialueita, joilla harjukset saisivat kutea rauhassa ja kasvaa suurikokoisiksi.
- Minusta tämä nykyinen 45-sentin alamitta virtavesillä, joille myydään keväisin kalastuslupia, tuntuu jotenkin vitsikkäältä, hän pohdiskelee jokirannan kallajäällä.

45-senttinen Iijoen pintaperhoharjus - kesällä 2003

Alamitan nostoa ei kuitenkaan ole tarkoitettu vitsiksi Iijoen vesistön kalastusalueella, jossa asiasta päätettiin muutamia vuosia sitten.
Metsähallitusta kalastusalueen hallituksessa edustava kalastusmestari Pirkko-Liisa Luhta kertoo selittäneensä kymmeniä kertoja puhelimessa ja tämän tästä suullisesti, miksi harjuksen alamitta maalis-, huhti- ja toukokuussa on näin korkea.
- Alamitan nostoon 30-sentistä aina 45-senttiin lähdettiin, kun kalastusalueella ei ollut mahdollista muullakaan laillisella tavalla rajoittaa kutua odottavien harjusten kalastamista yleiskalastusoikeudella. Kalastuslain sallimat rajoitukset ovat loppujen lopuksi tässä asiassa rajalliset, hän muistuttaa.

Harjuksen keväinen alamitta puhuttaa kalastajia ja asiantuntijoita.

Pirkko-Liisa Luhta esitti aikanaan kalastusalueen hallituksen kokouksessa alamitaksi metriä, koska se olisi kiinnittänyt hänen mielestään laajemmin huomiota tähän epäkohtaan, johon tosin on lakimuutosesitys tarkoitus tehdä.
Hän oudoksuu sitä, miksi eräältä arvokkaimmalta kalalajiltamme - harjukselta - otettiin pois lisääntymisrauha, joka sillä pitäisi olla samoin kuin tietyillä metsäneläimillä.
- Alunperin oli varsin outoa, että samaan aikaan, kun esimerkiksi karhu ja varis rauhoitettiin lisääntymisaikana, tämä rauha vietiin pois pohjoisen Suomen arvokkaimmalta luonnonvaraisesti lisääntyvältä kalalta. Kalatalousasiantuntija Harri Dahlströmkin ihmetteli viime talvena sitä, kuinka matkailuväen juttu livahti kymmenen vuotta sitten läpi ministeriössä ja eduskunnassa.

Jari Mattila kalastaa myös Iijoen vesistöalueella keväisin, hyvissä ajoin ennen kesäkautta ja harjuksen alamitan "normalisoitumista". Harjuksen keväisen korkea alamitta ja yleensä kalansaanti eivät ole hänelle mikään kynnyskysymys - syyt joelle menoon löytyvät syvemmältä.
- Olen sitä mieltä, että jos viitsii vaivautua keskelle metrisiä hankia ja keväisiä räntäsateita virtaavan veden äärelle vavan kanssa, niin silloin on kyllä kyse jo paljon muustakin kuin pelkästään saaliista. Enemmänkin se on tätä talvella syntynyttä kaipuuta, uuteen kevääseen heräävän jokiluonnon ihmeellisyyksien seuraamista.

Ei yksin harjus - vaan myös nämä upeat jokimiljööt!

Jari Mattila on tyytyväinen harjukselle määrätystä 45-sentin alamitasta. Hän kannustaa muitakin vapakalastajia osallistumaan "harjustalkoisiin", noudattamalla kalan korotettua kevätalamittaa kudun ja elinvoimaisten kantojen turvaamiseksi.
- Kyllä, kevätalamitta on mielestäni yksi hieno tapa arvostaa tätä virtavesiemme ruhtinasta. Alamitan noudattaminen on myös osoitus siitä, että voisimme tulevaisuudessakin nauttia purje-evien olemassa olosta. Elinvoimaisista, ilman tuki-istutuksia toimeen tulevista harjuskannoista.

(Alkuperäinen artikkelini asiasta on julkaistu Koillissanomat -sanomalehdessä 17.5.2005 otsikolla: 45-senttinen harjus on harvinainen saaliskala)

Finis coronat opus. On toukokuun 16. päivä vuonna 2005. Illansuussa sataa vettä miltei kaatamalla. Seison joessa ja vispaan perhosiimaa. Perukkeennokassa pelittelee musta liitsi, joka sai muotonsa räntäsateisen aamupäivän sidontasessiossa. (jatkuu kuvan alla)» »

Sanoitta paras!

Kauan ei tarvinnut liitsin konsultoida, kun jo tärppää. Ensimmäinen hanttiipanija on vielä kutuasuinen, mutta jo kutenut harjus. Näppäränkokoinen kala saa vapautensa, samoin yhdeksän muuta harjusta, jotka takoivat liitsiä karikon reuna-alueella sateisen tunnin aikana.
Pienin harjus oli pituudeltaan 30, pisin noin 39-senttinen. Purjeselkien keskipituudeksi arvelin noin 33 senttiä. Kalat olivat yllättävän kovassa virrassa, vaikka vedenlämpö oli jotain 5-6 asteen luokkaa.