Silloin tällöin perhokalastuksessa kokee voimakkaita, mieleenjääviä kokemuksia. Sellaisia, jotka säilyvät muistissa läpi talven tuiskujen ja tuulien. Jotta sinä vierailijani pääsisit perille mistä oikein on kysymys, niin matkaa kanssani hieman taaksepäin historiassa, aina kesäkuulle -99 ja sen viikolle 24.
Olin kyseisellä viikolla perhostelemassa eräällä Iijoen yläjuoksun virta-alueella, jonka ovat lukuisat pienet saaret pirstoneet pienemmiksi virroiksi. Ylitettyäni joen sopivasta kohdasta kahlailin hiljalleen ylävirtaan ja tarjoilin kahden pupajäljitelmän litkaa virrassa mahdollisesti majaileville harjuksille.
Kahlattuani jonkin matkaa saavuin pienen heinäsaaren seutuville. Keskemmällä virrassa oli muutamia kiviä veden alla. Kivien alle muodostui pieniä tyveneitä, joihin ujutin pupalitkaani ahkeraan. Enkä turhaan. Muutamien mitallisten harjusten saanti lämmitti mukavasti mieltä. Joten siirryin harjuksineni saaren rantahietikolle ja aloin avata harjuksia.
Mutta mitä harjuksien syönnökset paljastivatkaan? Niiden mahoista löytyi upean värisiä vesiperhosen pupia 5-10 kpl kalaa kohden. Pupien takaruumis oli kirkkaan turkoosin värinen ja takaruumiin selkäpuoli harmaanruskea. Eturuumis sensijaan oli täysin erisävyinen ja muodosti hyvin voimakkaan kontrastieron takaruumiin kanssa. Eturuumis oli väriltään lämpimän ruskeanoranssi, samoin pitkähköt jalat ruumiin alaosalla. Siipiaihiot olivat reunoiltaan ruskeat ja niiden keskustassa häivähti aavistus harmaanmustaa. Koko komeus oli ikään kuin kruunattu päästä lähtevillä, noin puolentoista pupan mittaisilla, keskiruskeilla tuntosarvilla. Pää, josta tuntosarvet erkanivat sivuille, oli ruskeanoranssi. Pupat olivat pituudeltaan noin 20 mm.
Kahlasin takaisin virtaan ja aloin houkutella harjuksia pupajäljitelmilläni. Syönti tuntui kuitenkin olevan ohi. Lopetin perhostelun ja päätin tulla seuraavana iltana uudelleen. Kahlasin kalakorissa olevine harjuksineni takaisin toiselle puolelle jokea ja kävelin soista jokirantaa autolleni.
Seuraavana iltana viritin heinikkosaaren luona rasvattuun perukkeeseen oranssinruskean kalvopupajäljitelmän. Kahlasin keskemmälle jokea ja aloitin perhostelun. Heittelin perhoani kaikkiin herkullisiin paikkoihin ja odotin ottia. Olin heitellyt jo jonkin aikaa melko samoilla jalansijoilla, kun alimmaisen kiven tyvenen reunassa posahti oikein mukavasti.
Huiskautin perhoni välittömästi tarjolle, hieman ylemmäksi pintakäynnistä. Perho pyörähteli ja ajautui sopivalle hollille. Samassa perho katosi pinnalta ja kohta minulla oli käsissäni timjamintuoksuinen harjus. Touhuttuani vielä harjuksen kanssa, alkoi ympärilläni posahdella kaloja pinnassa. Nyt tuli kiire!
Aloin mättää kiivaasti perhoani kaikkialle sinne, missä oli tapahtumia. Harjukset olivat hullaantuneet pupien ilmeisesti kuoriutuessa ja erehtyivät ottamaan myös perhooni. Juhlaa kestin tovin, mutta sitten posahdukset ja tuikit harvenivat, sammuen lopulta kokonaan. Olin tyytyväinen niihin viiteen mitalliseen harjukseen, jotka onnistuin saamaan kalvopupallani. Kun tarkastelin harjusten syönnöksiä, totesin että tutut ovat eväät. Harjukset olivat siis jälleen kerran olleet pupajahdissa.
Seuratessani tapahtumia virralla panin merkille, ettei yksikään vesiperhonen noussut ilmoille vesiväljästä. Vesiperhosten pupat olivat ilmeisesti nousemassa pohjasta pintaa kohden uidakseen rantaan kuoriutumaan, jolloin harjukset ahmivat niitä suihinsa aivan pintakalvon alta.
Sain samalla kesäkuun viikolla vahvistusta sille käsitykselleni, että kyseinen turkoosinvärinen pupa olisi rantakuoriutuja. Kahlattuani eräällä perhostelureissulla takaisin jokirantaan havaitsin kivellä juuri pupanahastaan vapautuneen kookkaan vesiperhosen, jonka takaruumis oli himmeän vihertävän turkoosi. Eturuumis ja jalat olivat ruskeanoranssit. Kattolaskuiset siivet olivat pitkät ja väriltään ruskeanharmaan kirjavat. Kyseessä lienee vesiperhonen joka elää toukkavaiheensa hiekanjyväsistä valmistamissaan suojuksissa (= Putkisirvikäs, Limnephilus).
 Turkoosi Pupa: |
|
Koukku: uppoperhokoukku #10 Lanka: oranssi tai valkoinen, joka värjätään eturungon osalla oranssiksi spriiliukoisella tussilla Takarunko 2/3: kirkkaan turkoosi duppinki, villa, mohair tms. pitkäkuituinen materiaali Takarungon selkä: Scud back 1/8" Tan Kierre: keskiturkoosi polyesterlanka (saa mm. ompelutarvikeliikkeistä) Siipiaihiot: ruskean jätekassin taitetut suikaleet (leveys 4-5 mm) 2 kpl Eturunko 1/3: ruskehtavan oranssi duppinki, villa, mohair tms. Jalat: keskiruskean kukonhäkilän siikaskimppu Tuntosarvet: majavanturkin ruskeita tuulikarvoja, 2 kpl Pää: messinkikuula |
