Syysstreameri: Puheenjohtajan Special

Koukku: # 6-8, streamerkoukku Kierre: litteä hopea Pyrstö: alkuperäisessä ei, mutta miksei... Runko: sähkönsininen villa, tms. (väri aikaansaadaan myös sekoittamalla sinisen eri sävyjä) Kurkku: punainen villa, tms. Siipi: grizzle-kukon häkilät, 2 kpl, päällä hieman leikkaamatta jätettyä peurankarvaa Siiven päällys: flashabou-suikaleita, 10-15 kpl Silmät: flashabou-ketjusta Pää: peurankarva

Pää leikataan kiilamaiseksi, ikäänkuin uistimen uintilistaksi. Molempien silmien tulee näkyä ja peurankarva tasataan alta reippaasti.

"Puheenjohtajan Special" -artikkelin kirjoittaja Kari Saarinen kertoi saaneensa perholla Lapista 1,3 kiloisen harjuksen, joka oli artikkelin ilmestymisen aikoihin hänen ennätyksensä.

Perhokalastus -lehden luvalla: perhon resepti ja maininta artikkelin kirjoittajasta.



Omat kokemukseni perhosta ovat hyviä. Varsinkin syksyllä, jokiveden ollessa kylmänkalisevaa, harjukset ovat iskeneet innokkaasti tähän perhoon. Olen kalastanut perholla seuraavasti:

• kelluva perhosiima
• nopeasti uppoava peruke, 1,5 - 2,1 metriä
• perukkeen kärki 0,7 - 0,9 metriä ja Ø 0,23 mm
• perho perukkeessa "Non-slip mono loop" -luistamattomalla lenkkisolmulla

Olen heittänyt perhon klassisesti poikkivirtaan ja antanut sen kulkeutua vapaasti alavirtaan. Heittoon on kuulunut erilaisia mausteita, kuten nykyttelyä, vetoja, perässä roikuttamista, vapaata uintia, jne. Mutta, näin se on: harjus on ottanut perhon useimmiten lähellä rantaa heiton lopussa, kun virtaukset vielä hellivät perhoa ja heiluttelivat eloisasti sen hahmoa.

Eräs kikkani on, että pyörteisessä virrassa olen antanut perhosiiman upota syvälle. Samalla olen tuupannut perhovavan kärjen syvälle pyörteisiin ja auttanut näin siiman upottamista. Siiman suoristuessa olen nostanut vavan kärjen hieman pinnan yläpuolelle ja vetänyt hitaasti takaisin syvälle uponnutta siimaa, tai nykinyt sitä edestakaisin. Harjukset ovat ilmaisseet itsensä ensiksi tönimällä perhoa, joka on välittynyt vavan tyveen. Sitten otteja on alkanut tulla, toisinaan rivakkaakin tahtia...

Eräänä syksynä törmäsin harjusparveen Iijoella ja sain edellä kerrotulla tekniikalla harjuksen toisensa perästä. Harjuksien mahoista löytyi pikkuahvenia, joten kyseisen perhon uittaminen paikalla oli perusteltua. Joki oli harjuspaikalla useita metrejä syvä, virta voimakkaasti pyörteilevä ja siimaa alaspäin vieviä virtauksia runsaasti. Siis mitä mainioin harjuksien syönnös- ja oleskelupaikka!

[Perhokalastuskokemuksiani]