Elokuisen auringon laskiessa alkavat
hämyisen harjusjoen kekkerit
|
Perhojen kuvat on skannattu kyseisestä lehdestä, joten laatu ei vastaa alkuperäisiä lehtikuvia. |
 |
| Pupa 2 |
|
Koukku: #14-10 (alasilmukkainen) Lanka: punaruskea Takarunko: vaaleanruskea lateksi Siipiaihiot: vaaleanruskea lateksi, värjätään tussilla tummanruskeaksi tai mustaksi Häkilä: tumman punaruskea kukonhäkilä, leikataan päältä ja vähän sivuiltakin Eturunko: tummanruskeaa majavanturkin aluskarvaa Tuntosarvet: majavan ruskeita tuulikarvoja, 2 kpl Pää: punaruskea Lopuksi takarungon selkään vedetään viiva ruskealla, vedenkestävällä tussilla |
 |
| Yö Kyö peli |
|
Koukku: #8, streamerkoukku Lanka: musta Pyrstö: grizzlekukon häkikärjet, 2 kpl Kierre: soikea hopea, medium Runko: tummansininen flashabou duppinki Kidukset: punainen villa Siipi: valkoinen sculpin wool, jonka päälle sini-puna-vihreä flashabou duppinki Pää: kalamainen, musta flyrite tms. (osaksi siiven päälle) |
Kirjoittaja on saanut haavia elokuun öinä useita kauniita harjuksia, joita ovat viekoitelleet vesiperhosen pupajäljitelmät, häkiläuppoperhot, sekä tummat streamerit. Auringon laskettua on tuttua nallea puraistu upposidoksena. On tultu maistamaan viimeisen kerran pintakalvossa uivaa ruskeaa pupaa.
Kellon viisarin hiipiessä yli kahdentoista makein mansikka on ollut ehdottomasti koskisirvikkään pupaa jäljittelevä sidos. Oli jonkinlainen yllätys, että mitä pimeämmäksi elokuinen yö muuttui, sitä paremmin kelpasi tämä kelluvalla siimalla ja perukkeella tarjoiltu pupajäljitelmä.
Varmaankin osa harjuksien öisistä mulahduksista liittyi koskisirvikkäiden kuoriutumisajankohtaan - ehkäpä juuri siksi pupajäljitelmä kalasti parhaiten elokuun öinä.
Harjuksien syönti alkaa siis sopivissa olosuhteissa auringonlaskun aikoihin jatkuen aamupuolelle, aina uuden päivän sarastukseen saakka. Kalakori on lisännyt painoaan kirjoittajan kohdalla klo 22.30-01.30 välisenä aikana ennen elokuun puoliväliä ja jonkun aikaa sen jälkeenkin. Paras perhosteluyö - myös harjussaaliin kannalta - on ollut pilvipoutainen, lämmin sää, jolloin usvaa ei ole ollut joen yllä.
Kurjimpia niistä olivat tietysti sääsket, mäkärät ja polttiaiset. Niitä huitoessa loitommalle kului energiaa ja yössä kuului kummaa jupinaa...
Mutta oli myös mukavia vieraita. Jossakin vaiheessa hämäränkuhjaa tulivat vesiperhoset, jotka näyttivät olevan koskisirvikkäitä ja suuria, oranssinruskeita putkisirvikkäitä. Vesiperhosia ilmestyi näkyviin joka ilmansuunnalta. Osa niistä törmäili kasvoihin kevyesti kutkuttaen, välillä tuntui kalahattukin olevan kosiolennon esteenä.
Lepakot, eivät nekään malttaneet pysyä poissa kekkereistä. Niitä näkyi joen yllä vaaleaa taivasta vasten useampiakin lentelemässä ristiin rastiin nopeatahtisessa ötökkäjahdissaan. Joskus tähän sankkaan vierailijoiden joukkoon liittyi hetkeksi toinenkin perhokalastaja.
Eräs öinen kalaretki jäi erityisesti mieleen. Silloin joella vieraili "purjehtijoita". Ne olivat havaintojeni mukaan pieniä, oliivinvihreitä jokikorentoja, joita lipui siniharmaine pystysiipineen valtavina määrinä alas jokea. Harjuksien mulauttelu oli tietysti kiivasta. Näinä hetkinä toimi Yöjoki-perho.
