Metallinhohtoiset pikkuriesamme:
Surraavat raatokärpäset
|
Perhojen kuvat on skannattu kyseisestä lehdestä, joten laatu ei vastaa alkuperäisiä lehtikuvia. |
 |
| Killuja |
|
Koukku: #12 (Kamasan B 100) Lanka: valkoinen, värjätty rungon osalla sinisellä huopakynällä Takarunko:sininen flashabou duppinki, noin puolet koukun pituudesta Siivet: vaaleanvioletti crystal hair, 2 kuitua taitettuna takaviistoon siipien muotoon Häkilä: metz-kukon luonnonmusta häkilä kierrettynä harmaan, pystyyn sidotun polypropyleenikimpun ympärille laskuvarjohäkiläksi, 5-6 kierrosta (vrt Klihkhamer Special) Eturunko: sininen flashabou duppinki Pää: punaruskea lureflash twinkle, 1 kuitu kierrettynä |
 |
| Kuitti |
|
Koukku: #12 (Kamasan B 170) Lanka: punaruskea Takarunko:sininen flashabou duppinki, noin puolet koukun pituudesta Siivet: harmaa z-lon, spent-siivet Häkilä: metz-kukon luonnonmusta häkilä kohtalaisen tiheänä runkohäkilänä, leikataan lopuksi alta ja päältä Eturunko: musta flashabou duppinki Pää: punaruskea lureflash twinkle, 1 kuitu kierrettynä |
Klinkhamer Special on ollut myös täällä Iijoella siinä määrin "viikate", että oli luontevaa sitoa raatokärpäsjäljitelmä myös sen mallisena. Killuja (kuva ja resepti oikealla) on esikuvansa - kalvoroikkuja Klinkhamer Specialin - mukaisesti tarkoitettu kellumaan rasvatun häkilänsä ja pystysiipensä varassa, takarungon ollessa veden alla.
Kolmas jäljitelmistä on Kuitti (kuva ja resepti alhaalla oikealla), joka on pintaperho. Perho kelluu esim. kelluntageelillä käsiteltynä aivan vesipinnassa alta leikatun häkilän ja spent-siiven (=siivet rungon päällä poikittain) varassa. Perhon malli on saatu tutusta Super Pupasta, joka esiteltiin Flugfiske i Norden -lehden numerossa 2/1987, sivuilla 6-11 otsikolla: "Superpuppan - finns den?"
Super Pupa on ollut kalastava pupasidos eri värivariaationa. Joten sovellus toiminee myös Kuitin kohdalla, johon olen saanut spent-siivillä hahmoa ja lisännyt perhon kelluvuutta.
Pintaperho (Killuja tai Kuitti) heitetään tuikanneen kalan yläpuolelle oikealle linjalle ja riittävän kauas, ettei kala pelästy. Tuikkien puuttuessa iskuhaluisia kaloja etsitään heittämällä perhoa sopiviin virranjuonteisiin. Usein harjukset nappaavat tarjotun pintaperhon, vaikkei ajeessa olisikaan hyönteisiä.
Tehokas keino saada nirsoilevat harjukset iskutuulelle hitaammilla virroilla on perhon viistämätön ajautuminen kalan näkökenttään. Tällöin voidaan vavankärjellä tehdä varovaista liikettä, joka aikaansaa perhoon pientä ja houkuttelevaa värinää. Tätä harjukset eivät ole voineet juurikaan vastustaa!
