Alkuperäinen artikkeli: Perhokalastus 3/2006:

Teksti ja kuvat: Pekka Väisänen

Jokiharjuksen talvielämän tutkimus on sulanpaikka

Pohjoisilta alueiltamme on olemassa verraten
vähän tietoa jokiharjuksen jäänalaisesta
talvielämästä, ravinto mukaan lukien.
— • —

Harjuksen salaperäisyyteen verhoutunut lumen- ja jäänalainen elämä on suomalaiselle virtavesitutkimukselle ikään kuin musta aukko: kalan elämänmallista ei tiedetä tarpeeksi.
Tiedonjanoa asiassa tutkijoilla kyllä riittää - ei välttämättä tutkimusrahoitusta. Se kun on kilpailutettua ja varsin tiukassa.

Pohjois-Suomessa joki aika sitten suoritetussa virtavesitutkimuksessa luodattiin myös harjuksen talvista habitaatinvalintaa, mutta siinä ei kairauduttu kalalajin ravinnonkäyttöön tai virtakalojen väliseen resurssikilpailuun kylmissä olosuhteissa. Nyt tutkijoilla olisi tahtoa vieläkin laajempiin talviselvityksiin.
"Pohjoisilta alueilta on käsittääkseni verraten vähän tietoa harjuksen talvielämästä, ravinto mukaan lukien. Jos harjuksen talvista ravinnonkäyttöä selvittävä tutkimus toteutuu, niin se ei sinällään poikkeaisi perusperiaatteiltaan muista kalojen ravintotutkimuksista. Tarvittaisiin riittävästi näytteitä erikokoisilta kaloilta koko ajanjaksolta, jotta ravinnonvalintaa voitaisiin hahmottaa. Tämän lisäksi tulisi kerätä lähinnä pohjaeläinnäytteitä eri ajankohdilta ravinnon tarjolla olevuudesta. Käytännössä siis kohtuullisen iso työ, jos se halutaan tehdä kattavasti", erikoistutkija Ari Huusko RKTL:stä pohdiskelee.

Talviaika – kuin pullonkaula

Lohikalojen, lähinnä harjuksen talviravinnonkäyttö yleistäen on ilmeisesti opportunistista: kalat syövät mitä on, ajeesta ja pohjasta. Osa kaloista liikkuu vähän ja ravinnonkäyttö on vähäistä, osa liikkuu enemmän ja syö enemmän. Kasvu on yleensä kesää vähäisempää, mutta ei aina täysin pysähdyksissä.

Näin arvelee Harjuksen habitaatinvalinta virtavesissä -aiheesta tohtoriksi väitellyt tutkija Mari Nykänen Jyväskylän yliopistosta. Hän näkemyksensä ovat hyvin samankaltaisia kuin Ari Huuskon.
"Niin harjuksen kuin muidenkin virtakalojen talviravinnosta ja energiantarpeesta on olemassa varsin vähän tietoja. Talvi täällä pohjoisessa on varsin merkittävä osa kalojen elämää ja sen on perinteisesti ajateltu olevan 'pullonkaula' kalakannoille, koska talviaika on fyysisesti vaativaa kaloille ja osa niistä voi jopa menehtyä. Kaikenlainen lisätieto ravinnosta, energiataloudesta ja kalan kyvystä muuttaa käyttäytymistä olosuhteiden mukaan olisi hyödyllistä ja auttaisi tarkentamaan kokonaiskuvaa kalojen talvisesta elämästä", Nykänen myöntää.

Ei pelkkä ravintotutkimus

Tutkimus harjuksen talviravinnosta ja yleensä kalalajin talvielämästä toisi uuden sulan suomalaisen kalatutkimuksen hattuun, sillä tämäntyyppistä tutkimusta ei Suomessa kuin muuallakaan ole vielä kukaan tehnyt.
Tutkijat hulauttavat tässä vaiheessa kuitenkin mieluummin jäitä hattuun, sillä esimerkiksi RKTL:ssä pelkkä harjuksen talviajan ravintotutkimus tyssäisi todennäköisesti vain ajatusasteelle.

"Tutkimuslaitos on painottunut paljolti soveltavaan kalatutkimukseen perustutkimuksen sijaan ja perustutkimustahan tämä harjuksen ravintotutkimus pääasiassa olisi. Sen sijaan osana jotakin laajempaa harjuksen ja sen kalastukseen, kannan tilaan tai kantojen hoitoon ja elvyttämiseen liittyvää tutkimusta, ravinnonkäytön selvittäminen nivoutuisi hyvinkin. Tietääkseni tällaista ei tutkimuslaitoksessa kuitenkaan juuri nyt ole meneillään", Huusko selvittelee. 'Harjuksen talviaikainen ravinto' -otsikolla voisi Huuskon mielestä kylläkin tehdä pro gradu -opinnäytetyön yliopistossa.

Nykänen tuo tässä kohtaa keskusteluun mukaan tuiki tärkeän elementin eli rahan, josta useimmiten on puutetta - ei suinkaan tieto-taidosta. Hänen mukaansa tutkimusrahoitus on varsin kilpailtua ja tiukassa.
"Voi olla, että ihan perustutkimus harjuksen ravinnosta ei saisikaan kummempaa rahoitusta", hän kuittaa.
Nykänen liittäisi ravintotutkimuksen Huuskon tapaan laajemmaksi paketiksi eli sitä voitaisiin monimutkaistaa ja tehdä tieteellisesti informatiivisemmaksi monellakin tavalla.

"Näkisin, että yksi vaihtoehto olisi selvittää ravinnonkulutusta ja ruokailuaktiivisuutta. Tällöin tulee ottaa näytteitä ympäri vuorokauden, selvittää vatsan tyhjenemisnopeus eri olosuhteissa, ja ehkäpä analysoida aineisto eri kalakokoluokkien tai jopa sukupuolten mukaan. Ravinnon valitsemista tulee siis tutkia ottamalla näytteitä myös saatavilla olevasta ravinnosta, pohjaeläinnäytteitä ja driftinäytteitä, sekä verrata saatavilla olevaa ja käytettyä ravintoa eri alueilta - suvannoista ja koskista."
"Talviravinnon tunteminen edellyttää, että tiedetään myös tutkimusalueen kesäravinto", Nykänen painottaa.

Helposti ja kustannustehokkaasti

Ari Huuskon ja Mari Nykäsen mielestä kalastajien suosima Iijoki Pohjois-Suomessa, soveltuisi talvitutkimustarkoituksiin ihan hyvin. Huusko painottaisi kohdejoen lopullisessa valinnassa sitä, onko joesta käytettävissä aiempaa tietoa harjuskannan rakenteesta ja harjuksen ravinnosta.
"Välttämätöntä runsas taustatieto ei ole mutta se antaisi mukavasti tukea uusille aineistoille", Huusko korostaa.
Nykänen muistuttaa, että sopivan joen valintaan vaikuttavat monet muut seikat enemmän kuin joku nimeltä mainittu joki.

"On mietittävä, onko tutkimus toteutettavissa helposti ja kustannustehokkaasti esimerkiksi teiden läheisyyteen. Lisäksi tutkimusjoen valintaan voi vaikuttaa mahdollisen toteuttavan tahon muut intressit eli voisiko tutkimuksen yhdistää johonkin muuhun tutkimukseen osaksi ja / tai onko joesta jo otettu pidemmältä ajalta näytteitä, joihin uutta dataa voisi verrata. Kalalajien välinen resurssikilpailu on ollut usein ravintotutkimusten kiinnostuksen kohteena, ja tästä näkökulmasta voi olla merkitystä tutkittavan joen lajistolla", Mari Nykänen punnitsee eri vaihtoehtoja.

Telemetriaseuranta osaksi talvitutkimusta?

Poissuljettua ei liene sekään, etteikö talvitutkimukseen voisi liittyä myös harjuksien liikkeiden ja habitaatinvalinnan seuranta telemetrian avulla. Sen käytöstä on saatu hyviä kokemuksia alussa mainitussa virtavesitutkimuksessa kahtena vuonna jäiden aikaan.

Telemetria-seurannassa aikuiset kalat (pituus >30 cm) pyydetään tutkimusalueelta, merkitään ruumiinonteloon kirurgisesti asennettavilla radiolähettimillä ja vapautetaan heti merkitsemisen jälkeen takaisin pyyntialueilleen. Harjuksia tarkkaillaan antennin ja vastaanottimen avulla kerran päivässä päiväsaikaan esimerkiksi rannalta.

Aiheellinen kysymys on se, pystytäänkö lähettimillä merkatut harjukset paikallistamaan talvella paksun lumen ja jään alta, jopa metrien syvyydestä?
"Paikallistaminen kyllä onnistuu. Ristiin luotaamalla pääsee vähintään aarin tarkkuuteen kalapaikasta ja jään päältä luotaamalla vieläkin parempaan tulokseen", tutkimusmestari Rauno Hokki RKTL:stä vakuuttaa.

Finis coronat opus. Lisätietoa harjustutkimuksista (mm. telemetria):Tutkija, FT, YTM Mari Nykänen. Habitat Selection by Riverine Grayling, Thymallus thymallus L. (Suom. Harjuksen Thymallus thymallus L. habitaatinvalinta virtavesissä). Väitöskirjatyö. Jyväskylän yliopisto 2004.

Nykänen, M. & Huusko, A. Harjuksen elinympäristövaatimukset virtavesissä. Kirjallisuusselvitys. Kalatutkimuksia 156. 23 s. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 1999.