|
Uimari
(pintakalvossa):
Runkotuutti.
Siipiaihiot.
Polynauha.
Häkilän kiinnitys & eturungon duppaus.
Häkilän kiertäminen & polynauhan taittaminen.
Tuntosarvet (2 kpl) sivuille harottamaan.
Piirrokset: © Pekka Väisänen 2000
|
Sydänkesällä ei harjuksien syönnöksissä juurikaan esiinny vesiperhosten pupia. Vesiperhoset kuoriutuvat ja lentävät Iijoella lähinnä alku- ja loppukaudesta.
Kesän loppupuolella vesiperhosia kuoriutuu myös öiseen aikaan. Kiivaan kuoriutumisen seurauksena voi pupanahkoja olla aamun valjettua rannoilla ruskeanharmaina lauttoina. Samaan aikaan voi harjuksien syönnöksistä tulkita muuta kuin öistä pupajahtia.
Syyskesällä ilmanväljässä lentelee Potamophylax (putkisirvikäs), Limnephilus (putkisirvikäs) ja Rhyacophila (koskisirvikäs) -sukujen edustajia - milloin enemmän, milloin vähemmän. Mutta aika rauhassa nämä saavat näköjään kuoriutua.
Myöhemmin, lähinnä lokakuussa, harjukset nappaavat silloin tällöin uimasilleen uskaltautuneen ja kylmästä kankean koskisirvikkään pupan.
Mutta kesäkuu on vallan toisenlainen. Se on ollut Iijoella vuodesta toiseen eri vesiperhosten pupajäljitelmien parasta aikaa. Myös harjuksien syönnökset ovat kertoneet, miten asianlaita on; kyllä käy pupat kaupaksi!
Elokuun yöt ovat olleet toiseksi parasta aikaa, kun koskisirvikkäät kuoriutuvat. Tällöin harjuksille on kelvannut koskisirvikkään pupajäljitelmä. Päivällä tai illalla se ei kelvannut, vaan ainoastaan pimeässä.
Olen kalastanut monenmoisilla jäljitelmillä. Yleensä pintakalvon alle tarjoamillani. Ne ovat olleet lämpimän ruohonvihreän ja ruskean eri sävyisiä. Yksityiskohdat eivät ole olleet aina niin tärkeitä. Eikä niissä ole aina edes ollut siipiaihioita. Siitä huolimatta harjukset ovat olleet ottavaisia.
Eräs tärkeä tekijä pupajäljitelmissäni on mielestäni kuitenkin aina ollut. Olen pitänyt sitoessani huolta siitä, että tuntosarvet tulevat mukaan. Niitä ei osaa jättää pois! Jos jättää, niin tulee vähän samanlainen tunne, kuin lähtisi perhostelemaan ilman vapaa.
Olet huomannut sivua alas vierittäessäsi, että oikealla taulukossa on huonon piirtäjän kyhäelmiä vesiperhosen kalvopupan eri vaiheista. Seuraavalla sivulla upposellaisesta. Mutta älä anna tämän hämätä itseäsi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että hienot digi-kuvat aitojen perhojen eri vaiheista olisivat olleet jees.
Minulla ei ole vielä käytössäni digi-kameraa, eikä makrolinssiä. Joten otin paperia ja aloin töherrellä tusseilla. Sitten istuin kompuutterin ääreen ja pistin skannerin hurisemaan. Värit (Uimari) kalvopupassa ovat poskellaan. Uppomallissa (Kuulantyöntäjä) sinne päin.
Tässä avautui sinulle (perhonsitojana) tilaisuus tulkita tuotoksiani. Jos innostut sitomaan näitä jäljitelmiä ja saat niillä jonkun harjuksen, niin enhän silloin ole turhaan töherrellyt ja näytön ääressä istunut.
Jää nähtäväksi kelpaavatko sinun sitomasi jäljitelmät harjuksille. Minun ovat kelvanneet...
| Uimari (pintakalvossa): |
Koukku: 10-12
Lanka: oranssi tai punaruskea
Tuutti: oranssinruskea ruskeilla poikkijuovilla
Siipiaihiot: harmaan jätekassin suikaleet 2 kpl
Häkilä: (laskuvarjohäkilä) punaruskea a-luokan kukonhäkilä
Eturunko: oranssinruskea duppinki
Eturungon selkä: ruskea polynauha
Tuntosarvet: majavan pitkiä turkiskarvoja 2 kpl
Pää: taitettu polynauha
|
1.Pujota tuutti koukkuun ja kiinnitä koukku sidontapenkkiin
2.Leikkaa siipiaihiot (leveys 4-5 mm) ja sido yksi molemmille puolille runkoa
3.Sido polynauha (pituus noin 10-15 cm) tuutin juureen
4.Sido häkilä tyvestään tuutin juureen ja lataa sitomalankaan eturunkoduppinki
5.Kierrä häkilä polynauhan ympärille laskuvarjoksi
6.Käännä polynauha eteen ja kiinnitä silmukan taakse, taita kerran taakse ja kierrä hieman sidontalankaa taitoksen päälle.
7.Sido tuntosarvet silmukan taakse sivuille harottamaan
