Tanhun taikaa
Kokeilemalla kiiltävyysasteeltaan ja karkeustasoltaan erilaisia duppinkeja aloin olla tuutteihini tyytyväinen, kuin mies joka on saanut aikaan kuution koivuhalkoja. Sain myös vähennettyä liiman määrää painamalla ja pyörittelemällä tuutteja liimakäsittelyn jälkeen puhdasta pahvia vasten, jolloin liika liima jäi pahviin. Kun kelvollisia tuutteja valmistui sopivasti, oli vuorossa jäljitelmien hykerryttävän hauska sitominen.
Koska kyseessä on sellainen perho, jonka tarkoitus on kellua matalalla vesikalvossa, niin kellunta-aineiden kanssa kannattaa olla varovainen. Tässä kannattaa myös unohtaa ne rasvaliemet, joissa perhoa liotetaan ensin yksi vuorokausi ja joella töpytellään lisää rasvaa, että varmasti kelluu koukunkin varassa. Ei näin, vaan optimaaliseen lopputulokseen päästään seuraavalla tavalla. Oletetaan, että käytössä on perholiivissä kiikkuva geelipullo. Otetaan pullo käteen, avataan korkki ja puristetaan pisara geeliä laskuvarjohäkilän ja eturungon selkäfoamin yhtymäkohtaan. Hierotaan sormilla varovasti geeli häkilänsiikasiin ja eturungon selkään. Seuraavaksi käännetään perho sormissa ja puristetaan pisara geeliä rintaan sille osalle, jossa on pallomainen duppaus. Tuutti varjellaan rasvalta.
Perhon annetaan ajautua viistämättä alavirtaan ja siimaa korjataan tarpeen, sekä virtauksien mukaan. Näyttäytyneelle kalalle perho heitetään reilusti ylävirran puolelle ja annetaan ajautua kalan oleskelulinjalle. Jos pintakäyntejä ei ole, perho tarjoillaan tyrkylle kaikkiin mahdollisiin ja mielenkiintoisiin virranjuonteisiin, joissa kalojen olettaa olevan. Jopa aivan lähelle, 2-3 metrin päähän. Sillä se himoitsemasi, kaunis harjus voi imaista perhon melkein jalkojesi juuresta!
Peruke rasvataan kellunnan heikentyessä esimerkiksi vedettömällä huulirasvalla, lukuun ottamatta vaihdettavaa kärkiosaa, jota kannattaa varjella rasvalta. (Jotta itse perhosiima pysyisi hyvin kelluvana, notkeana ja puhtaana se kannattaa käsitellä säännöllisesti omalle siimalle soveltuvalla suojaplastisoijalla tai -aineella.)
Olen seurannut Tuutti Tanhun kulkua vedessä ja se kelluu mielenkiintoisesti. Tuutin alaspäin kaareva kärkiosa on hieman vedenpinnan alapuolella. Rasvattu laskuvarjohäkilä ja eturunko, sekä siivet kelluvat hyvin matalla pintakalvossa. Jäljitelmän hahmon täytyy olla houkutteleva harjuksille, sillä ovathan ne niin usein iskeneet perhoon voimakkaasti vettä pärskäyttäen ja imaisseet sen syvälle suuhunsa.
70-luvulta näihin päiviin saakka tanhukärpäsen jäljitelmät ovat houkutelleet melkoisen määrän kalaa. Kokemuksesta voin sanoa niiden olleen mieluisampi suupala harjuksille, kuin taimenille, Iijoen yläjuoksun virtavesillä. Kuten aikaisemmin mainitsin, jäljitelmät kelpaavat harjuksille vaihtelevissa virtausolosuhteissa. Ne ovat toimineet vuolaassa virrassa ja hidasvirtaisilla jokiosuuksilla, joilla harjukset tarkastelevat pinnassa soljuvaa perhoa huomattavasti kriittisemmin.
19-vuosisadan viimeisen kalastuskauden lopulla sain Tuutti Tanhulla useita kymmeniä mukavankokoisia harjuksia. Se kalasti samana syksynä myös eräällä tutullani. Hän sai syyskuussa -99 harjuksen, joka painoi pyöreänä 700 g. Ne muutamat tutut, joiden tiedän kalastavan jäljitelmillä säännöllisesti, ovat saaneet kirjata säännöllisesti saalistapahtumia kalapäiväkirjoihinsa.
Tuutti Tanhun toimivuus on ollut parhaimmillaan syys-lokakuussa. Silloin kun sää on ollut auringonpaisteinen tai puolipilvinen, heikko tuuli on puhaltanut lounaanpuolelta ja ilman lämpötila on kivunnut +8 - +12 asteeseen.
Säätyypin saavuttaessa Iijoen yläjuoksun, en malta pysyä poissa joelta. Silloin taatusti seison virran viileässä vedessä tarjoilemassa pintakalvossa kelluvaa Tuutti Tanhua lämpimästä ilmanalasta hullaantuneille harjuksille.
