Alkuperäinen artikkeli: Pohjolan Perhokalastaja 1/2006:

Teksti ja kuvat: Pekka Väisänen

Hankikorri - Kevään sumuinen nauhasiipi

Talvella korrikersat varttuvat

Hankikorrin munien kehitys alkaa vajaan kuukauden päästä, yleensä kesäkuun alkupuolella. Parhaimpia "lastentarhoja" ovat sammaleiset ja epätasaiset koskikivikot, joissa pikkutoukkia voi tavata useita satoja neliömetriltä. Saalistus ja muut syyt karsivat niitä eli aikuistumaan ehtiviä toukkia kömpii enää muutamia kymmeniä yhdellä neliömetrillä.
"Toukkien kasvu on hidasta lämpimissä kesävesissä, mutta kiihtyy loppukesän viilenevissä vesissä ja on parhaimmillaan jäähtyneissä ja jäätyvissä oloissa. Silloin toukilla on paljon purtavaa, kun joenpohjalle on kertynyt karisseita lehtiä, joiden lahoamista ja ravintoarvoa monet bakteerit ja sienirihmat parantavat", Kuusela valaisee.

Lepänlehtiä pelkiksi ruodiksi mielellään kaluavat korritoukkakersat ovat yöaktiivisia ja pitävät ruokataukoa vain valoisan päivähetken. Yösyöppöjen ongelmana on venymätön nahka, joka toukan pitää vaihtaa aina vain tilavammaksi: Kuuselan mukaan kolmisentoista kertaa. Sitten toukka on täysikasvuinen.
"Joulukuussa sukupuolet alkavat erottua toisistaan paitsi elimien myös koon perusteella. Keskimääräisesti mitaten koiras on selvästi pienempi. Tammikuussa alkaa kypsyminen tulevaan aikuistumiseen, eikä kokoa enää juurikaan kartu. Täysikasvuiset toukat ovat varsin erikokoisia, ruumiin pituuden vaihdellessa 0,8 ja 1,5 sentin rajoissa", Kalevi Kuusela pohdiskelee hänelle tuiki tutun vesihyönteisen vuodenkiertoa.

Etelästä alkaen

Hankikorrin kuoriutuminen alkaa etelässä todennäköisesti jo maaliskuun lopulla, viikoilla 12 ja 13. Viitasaaren korkeudella menneen talven toukkanahkat hylätään huhtikuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Pohjois-Pohjanmaan virtavesillä on vilkasta huhtikuun puolivälissä ja Lapissa kuun lopulla. Esimerkiksi Inarin Juutuanjoella koettiin vuoden 2005 huhtikuun viimeisellä viikolla (17) todellinen korrivyörytys, jota oli käynyt ihmettelemässä joen rannalla asuva perhokalastaja Ari Savikko.
Korrin elontie etelässä ja pohjoisessa huipentuu verrattain lyhyeen lentoaikaan keväisissä olosuhteissa.

Sumuinen nauhasiipi

Lähes kaikkialla kirkkaissa ja humuspitoisissa vesissä viihtyvä hankikorri tunnetaan Oulussa ja Koillismaalla paremmin nimellä "potnapekka". Tätä vahvemmaksi lajiksi Kuusela mainitsee jokapaikankorrin (Nemoura cinerea), jonka esiintymisaika kestää jopa kaksi kuukautta, ajoittuen kesä-heinäkuulle.
Kuuselan mielestä hankikorri ja muutkaan - lukuun ottamatta muutamaa tosi harvinaista ja esiintymisen suhteen huonosti tunnettua lajia - maamme koskikorennot eivät ole nyt erityisemmin uhattuina. "En tunne juurikaan uhkia. Voisin sanoa, että vesistöjen radikaaleilla toimenpiteillä kuten patoamisilla ja ojituksilla olisi ehkä vaikutusta esimerkiksi hankikorrin menestymiseen".

Finis coronat opus. Kalevi Kuusela tutustui kevään liikkeelle panevaan airueeseen, tieteellisen nimensä mukaisesti sumuiseen nauhasiipeen, jo poika-vuosinaan. Hän on tutkinut koskikorentoja (Plecoptera) lähinnä Lestijoella, Oulangalla ja Oulun seudulla.
Suomen virtavesissä viihtyy 36 koskikorentolajia eli korria. Niiden suomenkielinen nimistö on Kuuselan käsialaa.