Alkuperäinen artikkeli: Pohjolan Perhokalastaja 2/2000:
Teksti: Pekka Väisänen
Perhosidokset: Pekka Väisänen
Perhokuvat: Matti Huitila
Kuvat: Mikko Halonen ja Esko Taivalkoski
Piirros: Simo Yli-Lonttinen
Tanhun taikaa
Syksyllä ne ilmestyvät, kiiltävänmustat hyönteiset oranssinpunaisine jalkoineen. Niitä pörrää ilmassa, ryömii rantakasvustossa ja silloin myös vedenkalvolle langenneina matkalla kohti elontien päättäviä tuikkirenkaita. Mikä on tämä hyönteinen ja miten sitä kannattaa jäljitellä?
Eräänä syyspäivänä 70-luvun lopulla olin kalastelemassa Iijoen ja Kostonjoen yhtymäkohdasta puolisen kilometriä alavirtaan. Sinne oli kulkuni johdattanut suvantoveden peilipinnalle piirtyneet monituiset tuikkirenkaat. Harjukset, joita sieltä sain, eivät osoittautuneet suuren suuriksi, joten päästelin niitä jatkamaan kasvuaan. Kesken kaiken havahduin huomaamaan kookkaitten hyönteisten parveilun jokiniityn kulottuneessa heinikossa. Mistä oli kyse?! Kävelin lähemmäksi ja havaitsin pilvin pimein hyönteisiä, jotka olivat samannäköisiä kuin harjuksien syönnöksistä aikaisemmin havaitsemani. Niitä pörräsi heinikossa sinne ja tänne joko yksin tai paritellen. Ja kuinka paljon niitä olikaan! Vangitsin oitis muutamia mukaani perhonmalliksi.
Kotona tutkailin hyönteistä tarkemmin. Sillä oli runsaan senttimetrin pituinen kiiltävänmusta ja verrattain karvainen ruumis sekä kolme pitkähköä raajaparia. Reidet leimusivat oranssinpunaisina, säärien kärjet ja nilkat olivat sitä vastoin mustat. Kapeahkot läpikuultavat ja aavistuksen helmiäissävyiset siivet olivat vain hivenen ruumista pitemmät.
Pengoin kuumeisesti kirjahyllymme hyönteisistä kertovia kirjoja. Niitä tutkittuani olin vakuuttunut, että kyseessä oli jonkin sortin karvasääski. Pidin asiaa selviönä yli kaksikymmentä vuotta, kunnes päädyin otuksen laadun selvittämiseen. Otin yhteyttä alan harrastajiin, jotka kehoittivat lähettämään näyteyksilön tunnistusta varten. Riensin joelle pörriäistä etsimään, löysin ja kiikutin näytteen postiin. Salaperäisyyden verho väistyi ja sain kokea melkoisen yllätyksen! Karvasääskenä pitämäni hyönteinen osoittautui tunnistuksessa otukseksi, jollaista en aavistanut olevankaan: Tanhukärpänen!
Tanhukärpästen syntyjä syviä selvittäessämme perhokalastajan on melko turhauttavaa etsiä niiden toukkia koskien ja virtojen pohjakivien alta. Turhauttavaa siksi, koska ne elävät aivan toisaalla. Toukat elelevät lajista riippuen joko lahoavassa kasviaineksessa eli karikkeessa, lahokannoissa, puiden ja juurien sammalpeitteessä, tai jokien ja purojen pohjaliejussa. Heimon toukkavaiheet ovat osittain petoja. Ne elävät suojattua elämää eivätkä ole kalojen saatavilla.
Tanhukärpästen heimosta erotetaan kolmisen tuhatta lajia, joista noin kymmenesosa pörrää Suomessa. Eräät kotoiset Clinocera-suvun tanhukärpäsemme muistuttavat suuresti karvasääskiä (Bibionidae) niin olemuksellaan, kuin reisien punervalla väritykselläänkin. Nämä ovat kuitenkin karvasääskiä kookkaampia ja niistä helposti erotettavissa kapean kaulansa ja toisistaan etäällä sijaitsevien lovillisten verkkosilmiensä perusteella.
