Alkuperäinen artikkeli: Pohjolan Perhokalastaja 5/2000:

Teksti ja kuvat: Pekka Väisänen

Hoikkakorrit - syysharjuksien haukkapalat

Koskikorentoihin lukeutuvat hoikkakorrit ovat harjuksien syksyisellä ruokalistalla. Ne ovat pieniä, mutta tuiki tärkeitä haukkapaloja talveen varustautuville harjuksille. Pikkuruisiin koukkuihin sidotut hoikkakorripinturit ovat pettäneet monituisia harjuksia syksystä toiseen.

Kun arvotan suosikkipintaperhoni paremmuusjärjestykseen, on hoikkakorri ylitse muiden. Syksystä toiseen se on osoittautunut mainioksi perhoksi koskikuohuista niva- ja suvantovesille laskeutuneelle harjukselle. Mikä ihme saakaan harjuksen kiinnostumaan mokoman pienistä haukkapaloista? Ehkäpä selitys on siinä, ettei syksyisellä Iijoella lentele harvalukuisten koskisirvikkäiden ohella juurikaan muita harjuksille mieluisia pintaravintokohteita.

Vipinää rannan tuntumassa

Hoikkakorrit lentävät Iijoella syys-lokakuussa rantariittymiseen alkuun saakka. Liikehdintä keskittyy iltapäivään jos sää on lennolle suosiollinen. Tuulinen ilmanala vie hentosiipisiltä ja verrattain huonosti lekuttavilta korreilta lentohalut. Lenseä ja tyyni sää saa sitä vastoin hoikkakorrit joukoin siivilleen. Tämä jos mikä sopii hyvin päiväaktiivisille harjuksille, jotka napsivat pintakalvossa ajautuvia korreja joukoin. Silloin saa rannan tuntumassa uiskenteleva harjus kuoria kerman päältä ja keskijoessa pintaa tiiraileva lajitoveri odotella suolet kuristen kohdalle lipuvaa haukkapalaa.

Olenpa minäkin osunut sopivasti paikalle, kun kookkaat harjukset napsivat hoikkakorreja pinnalta. Kerron yhdestä loppukauden iltapäiväreissusta eräälle suvannolle, jossa alkoi kaipaamani hoikkakorrien lento.

Rannan tuntumassa oli elämää. Hoikkakorreja lipui alavirtaan hyvin matalalla tyylillä tai korkealla jalkojensa varassa. Osa pyörähteli piruettejaan vesipinnassa. Yleensä niitä oli aina kaksi samassa porukassa.

Hoikkakorriparkoja katosi yhtenään harjuksien nälkäisiin suihin aivan rannan tuntumassa. Kalastus silloin oli kihelmöivän jännittävää, kun piskuinen pinturi ajutui äskeisen tuikin seutuville. Eikä suinkaan turhaan!

Aina se ei kuitenkaan käynyt heti ja helposti, kuten ei silloinkaan erään nirppanokkaisen harjuksen kohdalla. Mokoman suitseminen vaati monituisia heittoja paikkaan, jossa se käväisi pinnassa hyvän aikaa sitten.

Perhokalastus on vaihtelevasti palkitsevaa; ajoittain tyhjältä näyttänyt virranpätkä voi hoikkakorrien myötä olla muutamassa hetkessä tuikkeja täynnä [=Kalapäiväkirja 176 kt]. Se on tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä - saatikka unohtaa hoikkakorripinturia perhorasiaan!

PIKKUHOIKKA:

• Sidos: Pekka Väisänen
• Koukku: #16 (TIEMCO TMC 100)
• Lanka: Musta tai tummanoranssi
• Runko 2/3: Oranssinpunainen karamellin suojamuovi tai "oikea" sidontamateriaali
• Siivet: 4 kpl kapeita suikaleita savunmustasta jätekassista
• Eturunko 1/3: ohut musta duppinki
• Jalat: luonnonmustan metz-kukon häkilä, joko laskuvarjona (1 kpl) tai alta ja päältä leikattuna (1-2 kpl)
  

1. Kierrä sidontalankaa silmukasta koukun mutkan taitekohtaan
2. Leikkaa karamellin suojamuovista kapea suikale ja kiinnitä se
3. Kierrä suojamuovista kapea runko ja jätä koukusta 1/3 osa vapaaksi
4. Sido siipisuikaleet harottamaan pitkin koukunselkää, hieman runkoa pidempinä
5. Laskuvarjohäkilää varten sido siipien etupuolelle sopiva materiaali, esimerkiksi ohuehkon siiman pätkä, polykuitu tai muu sellainen kestävä materiaali
6. Sido häkilä tyvestään materiaalin juureen ja kierrä laskuvarjohäkilä, taita materiaali eteen ja sido tiukasti kiinni
7. Jos kierrät häkilän/häkilät, niin sido ne tyvestään siipien etupuolelle ja kierrä tasaisesti, leikkaa alta ja päältä matalan kellunnan aikaansaamiseksi
8. Viimeistele ja lakka pää

Hoikkakorri info:

• Hoikkakorri Leuctra fusca (Linne) (fusca, fuscous= nokinen,tuhkainen)
• Koko maassa yleinen (hieman suuremmissa virtavesissä kuin L. nigra)
• Toukkana lehtiaineksen pilkkoja
• Kuoriutuu ja lentää syksyllä, viimeiset vielä rantariittymisen alkaessa
• Aikuisten ruumiinpituus 4,4 - 8,5 mm (naaraat hieman koiraita kookkaampia)
• Etusiiven pituus 6,2 - 9,3 mm, siivet tummanharmaat
• Kitinisoitunut ruumiinosa mustahko, kilvenvälit punervanruskeat, vastavalossa silmiinpistävän punertavat
• Naaraat munivat pintakalvolle, johon myös siipien kastuessa jäävät kuolemaan

Klassisia sidoksia: Uppoperhot: Blue Upright(?), Dark Spanish Needle, Winter Brown | Pintaperhot: Willow Fly (Skues), Willow Fly (Hanna), Grey Duster