Toukokuun lopussa olin kansalaisopiston tuntiopettajana vetämässä perhonsidotankurssia erään pienen kylän kansakoululla. Kurssilla oli väkeä niin paljon, että lähes kaikki pulpetit olivat käytössä. Siinä istuivat vieri vieressä perhonsidontaa opettelemassa kylän isäntämiehet ja eri-ikäiset pojat.
Kevät oli jo hyvin pitkällä, niin pitkällä, että kurssilaiset pääsisivät melko heti kokeilemaan luomuksiaan läheisellä harjusjoella.
Illan ohjelmassa olivat levysiipinen harjusperho ja Nalle Puh. Levysiipisen suhteen ei ollut ongelmia, mutta Nalle Puh´in runkoaineista puuttui vaaleanruskea karva.
Jaoin kurssilaisille reseptit perhoista ja aloittelimme kiertämällä sidontalangan koukunmutkaan valmiiksi. "Ootappa vähäsen, että laitan ensin takasi piikottiin langan, kun se katkesi. Taisin pittää liijan lujilla. No niin kyllä se tästä taas", eräs vanhahko mies sanaili luokan oikealta laidalta.
Olin varannut levysiipistä perhoa varten mukaani parillisia sinisorsan harmaita siipisulkia. Neuvoin kurssilaisille, että millä tavoin leikataan sulista symmetriset, sopivan leveät sulkasiivet. Siinä vaiheessa perhokoukuissa ei ollut vielä muuta materiaalia, kuin sidontalanka odottamassa.
No, kehoitin kurssilaisia tuomaan sidontalangan silmukan taakse ja ottamaan molemmat siivensuikaleet käsiin ja asettamaan ne vastakkain neuvomallani tavalla. Seuraavaksi oli tarkoitus kokeilla siipien kiinnitystä aluksi pelkälle rungolle. Näytin miten homma tehdään ja käskin tehdä perässä.
Toisilla homma onnistui melko kivuttomasti pienten korjailujen jälkeen, toisilla se oli ähellystä, kun siivet eivät oikein asettuneet mitenkään. Ne sojottivat miten sattuu, kaatuivat lappeelleen, hajosivat, tai olivat enemmän tai vähemmän vinossa. Kiersin luokassa ja kävin kaikkien kurssilaisten luona vuorotellen ja näytin osalle porukasta siipien kiinnityksen kädestä pitäen.
Kun kaikki olivat saaneet siivet jotenkuten sidottua, käskin irrottamaan siivet pois, että voisimme tehdä perhon siipiä vaille valmiiksi. Jostakin luokasta kantautui korviini melko äänekäs kommentti "nyt se alako meitä simputtamaan". Siitäkös riemu repesi!
Sain jotenkuten pidettyä tilanteen kasassa ja kerroin miksi teimme niinkuin teimme. Ilmeisesti olin vakuuttava, koska tilanne rauhoittui ja pääsimme sitomaan itse perhoa. Sidonta eteni ja näytin eri vaiheita omalta sidontapenkiltäni ja kiertelin luokassa. Välillä joku tuskastui ja pyysi minut luokseen pulmatilanteessa.
Tovin kuluttua perho oli ensimmäisillä valmis ja kohta hitaammillakin. Annoin omat kommenttini jokaiselle, että miten oli onnistuttu tai mitä pitäisi seuraavalla kerralla perhoa sitoessa ottaa huomioon. Illan ensimmäinen perho oli valmis!
Toisena perhona oli ohjelmassani Nalle Puh. Kerroin, että oikeaoppisen Nalle Puh´in sitominen ei taida nyt onnistua, koska tarviketoimittajalla ei ollut varastossaan kurssiamme varten ruskeita jäniksennaamoja, joista olisimme saaneet vaaleanruskeaa karvaa.
"Miten se on kelepaako ne nuo Pekan karvat siihen nalleen". "Minkä Pekan karvat", kysyin. "Tuolla Pihalla on Pekka ja se on vaaleanruskea väriltään". Siinä vaiheessa havahduin hämmästyksestäni ja lähdimme pihalle katsomaan, että mikä Pekka se siellä olisi valmis noin vain luovuttamaan karvojaan.
Siellähän se Pekka heilutteli iloisena häntäänsä juoksunarussaan, kun lähestyimme sitä. Pekka oli sekarotuinen, koulun talkkarin koira. Aloimme itsekukin nyppiä kaimani turkista vaaleanruskeita karvoja. Koiraparka vain seisoi siinä hyvin nolona paikallaan.
Menimme luokkaan ja aloimme sekoitella Nalle Puh´in runkosekoitusta. Pekan vaaleanruskeita turkkikarvoja, sekä keltaista ja oranssia duppinkia sekaisin. Sitten aloimme sitomaan viimeistä kurssiperhoamme.
Nalle Puh´it valmistuivat ajallaan. Sidoksissa oli kirjavuutta värien ja hahmon suhteen. Mutta olin itsekin tyytyväinen kurssilaisten aikaansaannoksiin, vaikka joillakin kurssilaisilla oli toisia enemmän vaikeuksia sidonnassaan, kun sidontalangat katkeilivat juuri kriittisimmillä hetkillä.
Myöhemmin kuulin, että kurssille osallistuneet kyläläiset olivat saaneet sitomillaan perhoilla komeita harjuksia kylänsä halki virtaavalta harjusjoelta. Erityisesti Pekka-koiran karvoista sidottu Nalle Puh oli ollut pyytävä peli.
