- Veden lämpötalous
- Olinpaikat joessa
- Saatavilla oleva ravinto, sen runsaus ja laatu
- Populaation tiheys
Harjus kutee lohensukuiseksi kalaksi poikkeuksellisesti keväällä touko-kesäkuussa veden lämpötilan ylittäessä +4 astetta.
Kutu tapahtuu iltapäivällä, veden lämpötilan ollessa korkeimmillaan.
Kutupaikkoja ovat 0,5 - 1 metrin syvyydessä olevat soraikot, joissa on kivien muodostamia suojapaikkoja. Mädin kehitys kestää kolme-neljä viikkoa.
Vastakuoriutuneet poikaset jäävät kutualueelle kuukausiksi, jolloin ne elävät rantavyöhykkeessä.
Harjus Thymallus thymallus on saanut tieteellisen nimensä siitä, että se tuoksuu juuri vedestä nostettuna timjamilta, joka on kotitalouksien yrttimauste. Timjami saadaan tarha-ajuruohosta, joka on latinalaiselta nimeltään Thymus vulgaris.
Iijoen harjuksien kasvusta
Iijoen harjuksien kasvussa on vaihtelua, ne eivät siis kasva eri virta- ja koskialueilla samalla tavoin. Siitä huolimatta, vaikka kysymys on samasta Iijoen harjuskannasta.
Harjuksien kasvuun Mikä sitten säätelee sitä, että harjukset kasvavat joillakin osa-alueilla nopeammin ja jäävät toisilla kasvussa jälkeen huomattavasti?
Mitä nyt esitän, ei ole tieteellistä selontekoa, vaan kalastusmestarin päätelmiä, perustuen useiden vuosien (-95 -96 -97) ikämäärityksiin harjuksien suomuista (gif-kuva, 61 kt) ja tilastointiin, jotka esitän keskiarvoina.
Seurattuani harjuksen kasvua Iijoen eri osa-alueilla, olen pannut merkille, että harjukset kasvavat nopeimmin mittakokoon Jokijärven alapuolisella jokiosuudella. Mistä tämä voi johtua? Vaikuttaako järven lämpötalous suotuisasti joen vesihyönteisiin / pikkukaloihin ja sitä kautta harjuksiin?
On esitetty olettamuksia, että Jokijärven luusua -alueen alapuolella olisi Hydropsychideja (=vesiperhonen, sirvi) eli vesiperhosten toukkia runsaasti harjuksien ravinnoksi, mikä vaikuttaisi näiden nopeaan kasvuun kyseisellä jokiosuudella. Olen sitä mieltä, että myös pikkukaloilla on merkittävä osa alueen harjuksien herkkulistalla (syönnösten tarkasteluni).
Alempana mainitun Taivalkosken padon alapuolen harjuksien heikko kasvu - verrattuna muihin alueisiin - johtuisi siitä, että padon alapuolisella jokiosuudella ravinnon määrä, mm. vesiperhosten toukkien osuus olisi merkittävästi pienempi.
Jokijärven alapuolen harjuksista olen joskus määrittänyt jopa 2+ ikäisiä mittaharjuksia, eli ne ovat silloin heilutelleet pyrstöjään joessa kaksi vuotta ja yhden kesän. Yleensä mittakokoon on tultu noin 3 vuoden iässä.
Jokijärven luusuasta alaspäin mentäessä noin 6-8 kilometriä (arvio) tullaan suositulle kalastusalueelle, Sauvonjuurikkaan. Tämä saarien halkoma koskialue on kaunis jo paikkana ja myös kalaisa.
Mutta lisää tulee vielä. Taivalkosken kylässä olevan Iijoen padon (jpg-kuvat, 41 ja 42 kt) alapuolella harjukset tarvitsevat aikaa keskiarvona 4,4 vuotta tullakseen 31,8 sentin kokoon! Näyttää siltä, että padon alapuolella kasvutekijät ovat rempallaan, mutta alempana Iijoella kasvu on taas nopeampaa (mm. Jurmun Pirinkoski).
Pirinkosken harjukset tarvitsevat aikaa toukkamössön syömiseen keskiarvona 3,9 vuotta tullakseen 31,9 sentin kokoon.
Kolmen vuoden yhteenvetona voin kertoa, että Iijoen perhoharjukseni ovat olleet keskimäärin 3,7 vuoden ikäisiä ja 32 senttisiä (gif-kuva, 30 kt). Ei siis mitään suurharjuksia ja ne muutamat vauraammat yksilöt jotka tilastoin, eivät keskipituuksiin juurikaan vaikuta.
Artikkelini, joka julkaistiin Perhokalastus -lehden numerossa 3/1999, käsittelee perhoharjuksen ikämääritystä, -tietokantaa ja -kasvutekijöitä. Simo Yli-Lonttisen hieno piirros harjuksesta ja pari muuta kuvaa elävöittävät artikkelia. Tutustu!
Saalistilastointi ja kaaviot
(päivitetty: 6.11.2000...
Harjuksieni keskikoko oli vuonna 2000 33,7 cm. Niiden keskikoko parantui edelleen vuodesta -99 (=32,9 cm) 0,8 sentillä. Vuodesta -98 vuoteen 2000 perhoharjuksieni keskikoko on kasvanut 1,6 sentillä! Menneenä kautena suurimmat harjusyksilöt olivat pituudeltaan 39 - 39,5 - 40,2 - 41 - 42 -senttisiä. Sain ne loppukaudesta, yhden elokuussa, yhden syyskuussa ja kolme lokakuussa.
Kalastan vaihtelevasti erityyppisillä perhoilla, jotka olen jakanut kolmeen ryhmään: pohjaan tarjoilemani larvajäljitelmät, enemmän tai vähemmän pinnan tuntumassa uivat pupajäljitelmät ja ministreamerit, sekä pintaperhot. Tein vuoden 2000 harjussaaliistani kaavion siitä, miten saalis on jakautunut eri perhotyyppien kesken. Kaavio osoittaa, että pintaperhot ovat pettäneet puolet harjuksista ja larvajäljitelmät reilun kolmanneksen.
Tarvittaessa annan lisätietoja tilastoinnistani ja odotan mahdollista mielipidettäsi. Sähköpostiosoitteeni löytyy Etusivun keskivaiheilta.
vaikuttavia tekijöitä ovat:
Kun tarkastelin 3 vuoden yhteenvetojeni keskiarvoja, niin ne kertoivat, että jo tuolla matkalla harjuksien kasvu notkahti. Sauvonjuurikan harjukset tulivat Jokijärven alapuolta verrattaessa kasvusta jäljessä, eli olivat 4 vuoden ikäisinä 31,8 senttisiä. Jokijärven alapuolen harjukset olivat tuolloin 3,6 vuoden ikäisiä, mutta jo 32,6 senttisiä!
Iijoen harjussaaliistani 2000 kolmannes tuli kesäkuussa (29 %). Edellisvuoden (-99) tapaan syyskuu oli toiseksi paras kalakuukausi (20 %). Kolmannelle sijalle kipusi yllätys, yllätys; lokakuu (17 %), sillä sää oli suosiollinen perhokalastukselle. Tällöin Iijoen yläjuoksun vedenlämpö vaihteli satunnaisilla mittauskerroilla 8.8 - 6.2 asteen välillä. Vesi oli sopivalla korkeudella koko lokakuun ajan, sillä pitkäaikaisia sateita ei ollut. Huhtikuun humautuksia voit käydä lukemassa Perhokalastuskokemuksiani -sivulta / Huhtikuu.
...päivitys päättyy)
