Harjus/grayling: Simo Yli-Lonttinen | Teksti: Harjus

    Elokuun lopussa, vuonna 1996, sää oli mitä mainioin harjuksen perhokalastukseen. Vesi Iijoessa oli sopivan alhaalla ja kirkkaimmillaan ennen syksyn vesisateita.

    Syyssateiden vaikutukset ovat olleet perhostelun kannalta ikäviä: vedenkorkeuden nousu ja metsäojien humuspitoiset valumavedet jokeen, jotka yleensä värjäävät veden omilla sävyillään. Mutta, nyt ei vielä ollut aika sateiden...

    Jokivarren koivut olivat vaihtamassa takkiaan syksyn muotiväreihin. Virrassa vipattavat kortteet olivat uskollisia vihreille verkkareilleen ja lumpeikossa molskiva telkkä olisi kohta historiaa. Pekka Väisänen Iijoella | Perhovapa taipuu ja iso harjus on kohta rannassa | Kuva/Photo: Päivi Väisänen.

    Olin tullut jo jonkin matkaa jokea ylöspäin, etsien sopivia paikkoja, tavoitellakseni harjuksia pintaperholla. Tiesin entuudestaan paikkoja, joista loppukaudesta kannatti ehdottomasti peuhaista. Eräs paikoista tuli eteeni pienen kahlailun jälkeen.

    Pintaperho lähti. Se oli kiinni 0.18 millin siimassa perukkeessa, joka oli kiinni perhosiimassa. Uusia heittoja, vailla harjuksien mielenkiintoa. Kahlasin keskemmäksi jokea ja kurotin kohti vastarannan akanvirtaa. Joki oli ylempänä useiden metrien syvyistä, mutta kohdallani se madaltui jyrkästi. Pohja oli hiekkaa ja hentoja vesikasveja siellä täällä. Juuri tässä pohjan taitekohdassa, syvän ja matalan rajamailla, karhunkarvainen koskisirvikäsjäljitelmäni - Koski sir - sai uida tiheään. Jotkut heitot menivät susille, kun voimakas keskivirta vei perhosiiman kaarelle alavirtaan ja Koski sir karkasi kauas alueelta.

    Kahlasin vielä keskemmälle, mutta virranpaine oli jo senverran kova, että polveni alkoivat kortteiden lailla vipattaa, niin että stop! Olin hivuttautunut jo riittävän lähelle vastarannan akanvirtaa ja taas sai perho kyytiä. Nyt perho laskeutui jo kurillisemmin akanvirran matalanpuoleiseen päähän ja kellui niin makeasti että. Perhon laskeutumista oli edeltänyt siimaan ladatut mutkat, joiden uskoin neutraloivan viistämistä.

    Koski sir kellui, pyörähteli ja houkutteli. Tämä heitto poikkesi suuresti edellisistä. Juuri kun perho oli alkamassa viistämisen (perhosiima oli jo kaarella alavirtaan) se sai nopean passituksen veden alle. Vedenpinta meni pirstaleiksi, kun akanvirran reunalla majaillut harjus nousi voimalla ylös perhoani tavoittelemaan. Ehdin havaita pinnassa pyörähtävän harmaan hahmon ja suuren selkäevän... Harjusanimaatio | Harjus: Simo Yli-Lonttinen | Kuvankäsittely ja animaatio: Pekka Väisänen

    Siimassa oli syksyinen sointi ja telkkä oli noussut siivilleen. Harjus sukelsi perho suussaan. Syvälle, varmaankin 2-3 metriin, se sukelsi. Mutta sieltä tultiin pian takaisin ja ilmaan kerta toisensa jälkeen, että roiskis. Kahlasin varovasti takaisin pieneen heinikkosaareen ja vapa taipuili. Harjus tuli nyt nopeasti omalle puolelleni ja sain vispata perhokelan kampea tosissani. Sinne se ui vesikasvien sekaan ja peruke oli vaarassa hankautua poikki. Auringonvalo imeytyi kirkkaaseen jokiveteen ja herätteli harjuksen selkäevän sävyt hehkuun...

    Ottelu jatkui. Harjus ui itsepintaisesti vesikasvustossa ja säntäili sinne tänne. Heiniä alkoi kertyä perukkeeseen ja puhtia harjuksella tuntui riittävän. Jotenkin sain sen uitettua selvemmille vesille ja laskin haavin veteen odottamaan. Mutta harjus ei ollut vielä täysin kypsä. Ei, sillä se venkoili vielä hetken keskemmällä, kunnes päätti alkaa yhteistyön ja sovitteli haaviin koko puolimetrisen komeutensa.

    Ikämääritin harjuksen. Tämä urosharjus, komeine selkäevineen, oli ehtinyt 8 vuoden ikään ja oli noin kilon painoinen.

    Koskisirvikäsjäljitelmä: Koski sir

      Koukku: # 12-14, ohutlankainen
      Lanka: kellanvihreä
      Runkosekoitus: Ruohonvihreää, hunajankeltaista, keltaista ja hieman ruskeanharmaata duppinkia, hyljettä, tms. (rungon tulee olla ohut ja väriltään syvän kellanvihertävä, jota sävyttävät ruohonvihreät juovat)
      Kierre: kultawire (fluorikeltainen siima # 0,12 - 0,14)
      Siivet: vaaleanruskeaa karhunkarvaa 2 kimppua, sidotaan v-muotoon ja rungon myötäisesti
      Eturunko 1/3: oranssinruskeaa duppinkia, sekoitetaan keskenään oranssia ja keskiruskeaa sävyn aikaansaamiseksi
      Runkohäkilä: metz-kukon punaruskea häkilä, lyhyet siikaset ja leikataan alapuolelta matalan kellunnan aikaansaamiseksi
      Häkilä: siiven etupuolelle metz-kukon punaruskeat häkilät, 1-2 kpl ja leikataan myös alapuolelta
      Pää: kellanvihreä

    [Perhokalastuskokemuksiani]