Jokiharjuksen poikastuotto paras vuosiin Pohjois-Suomessa
Vuoden viimeiset velvoiteistutukset Iijokeen kruunattiin "arktisissa" olosuhteissa

Kalastusmestari Leo Partanen Voimalohesta: "vuoden 2006 velvoiteistutusmäärä on ollut noin 170.000 yksilöä. Tällä määrällä olemme saaneet kurottua umpeen kolmen vuoden harjusvajetta."

Iijoen kalanhoitovelvoitteessa vuosi 2006 on kirjattu viralliseen kalapäiväkirjaan hyvätuottoisena jokiharjuksen osalta.
Velvoitteen suorittaja Voimalohi Oy on istuttanut tänä syksynä Iijokeen yksikesäisiä harjuksia huomattavasti suurempia määriä kuin menneinä vuosina. Iloa onnistumisesta on näin ollen koettu niin tuottajataholla kuin myös kalanhoidossa.

Istukkaiden kuntoakin on kehuttu hyväksi ja Voimalohen tuottamien poikasten keskipituudeksi on ilmoitettu peräti 10.5 senttiä ja keskipainoksi 7,8 grammaa.
- Vuoden 2006 velvoiteistutusmäärä on ollut noin 170.000 yksilöä. Tällä määrällä olemme saaneet kurottua umpeen kolmen vuoden harjusvajetta, kuittaa vastaava kalastusmestari Leo Partanen Voimalohesta.

Harjuksen poikastarpeessa on kuitenkin suuren kalaparven mentävä aukko. Partanen olisi tarvinnut tämän vuoden harjusistutuksiin peräti 270.000 yksilöä.
- Tämän vuoden istutuksissa lähdimme siitä, että vajetta tuleville vuosille vielä jää. Tavoitteenamme on ollut istuttaa täysimääräisesti Iijoen pääuoma, virkistyskalastuksen pääkohdealueet, Kipinän alue, Kurenkosket, Jurmu/Parviaisen alue ja Koskikalastusalue.
Vajemäärä on Partasen laskelmien mukaan useita kymmeniä tuhansia yksilöitä.
- Seuraaville vuosille jää korvattavaksi noin 75.000 harjusistukkaan vaje. Syy istukasvajeeseen ei ole ollut Voimalohen eikä velvoitteen haltijan.

Tuottajatahon edustaja, kalastusmestari Matti Karjalainen Ohtaojalta myöntää, että kulunut vuosi harjuksenviljelyssä on ollut hyvä pitkästä aikaa ja lammikkokasvatuskin onnistui hyvin. Vesiviljelylle harmaita hiuksia aikaisempina vuosina tuottaneet ongelmat ovat johtuneet hänen mielestään lähinnä oikukkaista kevätsäistä - eivät niinkään harjuksen mädinlaadusta.
- Vuotuisilla kevätilmoilla on suuri vaikutus. Lähinnä sään vaihteluista johtuen saimme vuosina 2004 ja 2005 haudotuksi mädistä kysyntään nähden vähän harjuksenpoikasia. Tasaisesti lämpenevä kevätsää, ilman äkillisiä muutoksia haudontaveden lämmössä, on paras tae vastakuoriutuneiden poikasten runsaalle tuotolle, tietää Karjalainen.

Taivalkoskelainen kalanviljelijä Kari Härmä kuskasi vuoden viimeiset velvoiteharjukset Iijokeen lokakuun lopulla.
- Olosuhteet kalanistutukselle ovat vähintäänkin eksoottiset, milteipä "arktiset". Homma kuitenkin onnistuu, kun jokivesi on vielä näinkin nuoskeaa, Härmä vilkaisee yhden asteen hujakoille kihahtanutta vesilämpömittariaan. Kuljetusveden ja istutusveden lämpöero on istutusohjeen sallimissa puitteissa, noin parisen astetta

Härmä avasi kalankuljetussäiliön luukun, antaen vesikyydin lähes 3.000 kesänvanhalle jokiharjuksen poikaselle. Taipuisa muoviputki huljutti uudet asukit muutamassa hetkessä Iijoen yläjuoksun Juurikkalampeen, koskikalastusalueelle.
Jalosukuisten pääjoukko evi välittömästi uusille ja tuntemattomille virtavesille. Istutuspaikan rantamatalaan jäi vain harvalukuisten pyrstönheiluttajien joukko.
Harmaa taivas tahkosi verkalleen suuria lumihiutaleita. Sulana värjöttelevän Iijoen kaltailla oli jo enemmän kuin aavistus syksyä tieltään hätistelevästä talvesta: noin 10 sentin lumikerros.

Myöhäiseen ajankohtaan jäänyt kalanistutus johtui lämpimästä syksystä, jonka vuoksi kasvatuslammikon vesi ei ehtinyt jäähtyä riittävästi toivotussa aikataulussa. Jokiharjus ei ole näissä olosuhteissa järin helposti suostuteltava kalalaji - sitä voisi luonnehtia jopa "vastarannan kiiskeksi" jarruttelujensa vuoksi.
- Harjukset eivät lähde lämpimissä olosuhteissa helpolla tyhjennysveden mukana kasvatuslammen alapuoliseen keräilyaltaaseen. Ne tulevat alavirtaan mieluummin viimeisten vesien mukana, toteaa Matti Karjalainen.

Finis coronat opus. Kalahatunnosto heille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tuottaa yksikesäisiä harjuksia tulevaisuutta - ja meitä perhokalastajia - varten.